|
|
AJANKOHTAISET KAMPANJATAPAHTUMAT:
|
|
Toiminta käynnistyi jälleen syksyllä 2006
Elokuun 2006 lopussa maassamme vierailivat argentiinalaiset kansalaisjärjestöedustajat, jotka vastustavat MetsäBotnian Uruguayssa rakenteilla olevaa sellutehdasta. Tehdas on rakenteilla Argentiinan ja Uruguayn rajajoen rannalle Fray Bentosiin. Argentiinalaisen ihmisoikeus- ja ympäristöjärjestön CEDHAn toiminnanjohtaja Daniel Taillant ja paikallisen Gualeguaychun kansanliikeen edustaja Oliver Bargas kävivät Suomessa elokuun lopussa tapaamassa Finnveran ja kauppa- ja teollisuusministeriön edustajia, sillä CEDHA oli valittanut Botnian hankkeesta OECD:n monikansallisia yhtiöitä koskevan ohjeiston toimeenpanoa valvovaan KTM:n alaiseen Monikaan. Vientiluottokampanja järjesti 31.8. Siemenpuu-säätiön tiloissa julkisen tilaisuuden, jossa Taillant ja Bargas kertoivat tehtaan vastustuksesta. Kaksikon vierailu sai paljon mediajulkisuutta.
Syyskuun alussa Suomessa järjestettiin maan historian suurin kehityspoliittinen tapahtuma, Aasian ja Euroopan kansalaisfoorumi AEPF 6. Vientiluottokampanja oli yhdessä aasialaisten ja eurooppalaisten kumppaneiden kanssa järjestänyt foorumiin työpajan, jonka aiheena oli laiton velka. Työpajan pääalustajina olivat Euroopan vientiluottokampanjassa toimiva hollantilainen Wiert Wiertsema BothEnds-järjestöstä, kansainvälisessä kampanjassa toimiva filippiiniläinen Lidy Nacpil Jubilee South-verkkostosta ja indonesialainen Don Marut INFID-järjestöstä. Kaikki alustajat, erityisesti vientiluotoista alustanut Wiert Wiertsema puhuivat myös vientiluotoista ja niiden roolista laittoman velan tapauksissa. Foorumin ja tämän työpajan aineistot ovat saatavilla AEPF:n nettisivuilla osoitteessa www.aepf.net.
KTM oli kutsunut kampanjan edustajat ministeriöön 20.9. keskustelemaan vientiluottolaitosten ympäristöohjeistojen tarkistamisesta, mikä prosessi on juuri meneillään OECD:n vientiluottotyöryhmässä. Tilaisuudessa Anita Kelles-Viitanen ja Tove Selin kertoivat kampanjan näkemyksiä asiassa. Vaarana on että tämänkertainen kierros johtaa ohjeistojen heikennykseen ns. race to the bottom -ilmiön seurauksena. Pääsyllisenä pidetään Kiinan vientiluottolaitosta, jota ei sido minkäänlaiset ympäristöohjeistot. Näyttääkin siltä että vientiluottoryhmässä ei saavuteta konsensusta ja prosessi hajoaa.
Perusteellinen Raportti Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan ja Lääkärin sosiaalinen vastuu ryn 23.3.04 järjestivämästä seminaarista korkotukiluottojen vaikutuksista kehitysmaiden terveydenhuoltoon löytyy näiltä sivuilta kohdasta Teemat.
Seminaarissa tutustutiin tähän kehitysyhteistyövaroin tuettuun vienninedistämiskeinoon, ja keskusteltiin erityisesti sairaalalaitteiden viennin seurannaisvaikutuksista Kiinassa. Seminarissa etsitiin vastauksia kysymyksiin, toteuttaako korkotukijärjestelmä kehitysyhteistyön tavoitteita, väheneekö köyhyys ja edistetäänkö ympäristönsuojelua ja ihmisoikeuksia?
Raportti vientiluottokampanjan 12.9.03 järjestämästä Vientikauppa Kiinaan – ihmisten ja luonnon kustannuksella? -seminaarista
Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan 12. syyskuuta 2003 Helsingissä pidetyssä Vientikauppa Kiinaan -seminaarissa julkaistiin kampanjan teettämä tutkija Ge Yunin kirjoittama tutkimus Suomen viennin ja investointien ympäristö- ja sosiaalisista vaikutuksista Kiinassa otsikolla Great Leap Forward – or Backwards? Environmental and Social Impacts of the Finnish Trade with China. Seminaarissa keskusteltiin vientikaupan ehdoista ja siitä, kenen vastuulla kestävän vientikaupan edistäminen on. Seminaarissa oli noin 90 osanottajaa.
Seminaarin kulku
Seminaarin avauspuheenvuoron esitti kauppa-ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen. Ministeri Pekkarinen painotti kansainvälistä yhteistyötä ja esitteli EU:n komission 10.9. hyväksymän asiakirjan EU:n Kiina-poltiikasta. Siinä korostetaan talousyhteistyön edistävän Kiinan kehittymistä oikeusvaltioksi ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuvaksi avoimeksi yhteiskunnaksi. Toisaalta Suomen vientikauppaa ei ministerin mukaan voi ehdollistaa enemmän kuin kilpailijamaissa, koska olemme hyvin riippuvaisia viennistämme.
Tutkja Ge Yun esitteli tutkimuksensa Suomen vientikaupan ympäristö- ja sosisaalisista vaikutuksista Kiinassa. Tutkimuksessa oli tarkoitus käyttää pohjana suomalaisille vientiyrityksille lähetettyjen kyselyiden tuloksia, mutta lähetetystä 84 kyselylomakeesta vain 5 palautui. Niinpä tutkimuksessa jouduttiin tukeutumaan julkisiin asiakirjoihin ja viranomaislähteisiin. Englanninkielinen tukimus on saatavilla maksutta kampanjan toimistosta tai pdf-tiedostona näiltä sivuilta kohdasta Materiaalit. Tukimuksessa todettiin, että vaikka suomalaisten investointien osuus Kiinassa on suhteelisesti pieni, on silläkin vaikutuksensa maan ympäristön tilaan ja sosiaalisiin olosuhteisiin. Kaupan volyymi on nyt yli 2,44 miljardia euroa. Esimerkiksi kehitysyhteistyövaroista maksetuista korkotukiluotoista suurin osa menee Kiinaan. Ulkoministeriön kehityspoliittinen osasto on vastikään teettänyt evaluaation korkotukihankkeista, ja varsinkin niiden köyhyyttä vähentävä vaikutus on jäänyt toteutumatta. Investointihankkeista kyseenalaisin on UPM-Kymmenen sellutehdas Changshussa Jiangsun maakunnassa. Se käyttää raaka-aineenaan Indonesian sademetsistä tuotettua sellua. UPM-Kymmene ja Stora Enso ovat myös perustamassa suuria teollisia vieraan puulajin puuplantaaseja Etelä-Kiinaan.
Kiinalainen ympäristöaktivisti Pacific Environment -järestössä työskentelevä Wen Bo kertoi seminaarissa Kiinan ympäristön tilan heikkenemisestä ja sen aiheuttamista kustannuksista. Kiinan valtavan talouskasvun maksumiehenä on ennenkaikkea ympäristö. Nykyinen kehitysmalli aiheuttaa mm. tulvia, maanvörymiä, punaista vuorovettä sekä terveysongelmia. Aavikoituminen on maan vakavimipia ympäristöongelmia. Maan ympäristöviranomaisten laskujen mukaan ympäristön pilaantuminen maksaa vuosittan 5 % Kiinan BKT:stä. Kiina myös kuormittaa naapurimaitaan mm rakentamalla vesivoimaloita Laosiin ja tuomalla raakapuuta Burmasta ja Indonesiasta. Kiina onkin nykyään maailman toiseksi suurin raakapuun tuoja, Japanin jälkeen.
Finpron Kiina-tuntija Ilpo Kaislaniemi vakuutti kommenteissaan, että ulkomaiset investoinnit ja kaupan vapauttaminen parantavat kiinalaisten elinoloja ja edistävät myös demokratian toteutumista. Kiinalaisia tulee suomalaisyritysten kautta Suomeen opiskelemaan ja omaksumaan täkäläisiä arvoja niin ympäristön kuin sosiaalisten kysymystenkin suhteen. Toisaalta nykyinen alueellisesti epätasainen talouskasvu voi johtaa poliittiseen epävakauteen.
Suomen ammatiliittojen keskusliiton SAK:n kansainvälisten asiain sihteeri Turo Bergman muistutti, että Kiina on vanha kulttuuri ja muutokset tapahtuvat hitaasti. Kiinasta on tullut myös uhka suomalaiselle työläiselle, kun suomalaisyhtiöt siirtävät tuotantoaan Kiinan, kuten kemijärveläinen Salcomp äskettäin ilmoitti tekevänsä. Vaikka Kiinassa toimii vain yksi virallinen ammattiliiitto, joka ei ole kansainvälisten vapaiden ammattiyhdistysten järjestön jäsen, Bergmanin mukaan ammattiliitot hyväksyvät maassa maan tavalla-periaatteen. Kuitenkin tarvittaessa voidaan myös maiden hallituksia painostaa, mutta silloin toimitaan kansainvälisen työjärjestön ILO:n kautta.
Amnestyn Suomen osaston puheenjohtaja Petri Merenlahti huomautti omassa kommentissaan, että ulkomaankaupaa pitää ohjata sitovin standardein. Yritysten kannattaa sitoutua esimerkiksi YK:n ihmisoikeusjulistukseen, sillä osottamalla vahvaa yhteiskuntavastuuta yritykset hyötyvät myös taloudellisesti välttämällä turhia riskejä ja saavuttamalla sijoittajien ja kuluttajien luottamuksen.
Seminaarin kommentoijiksi oli pyydety myös suuret Kiinassa toimivat suomalaisyritykset UPM-Kymmene, Kemira ja Nokia, mutta kukaan näistä ei päässyt tai halunnut tulla paikalle. Nokia kuitenkin lähetti kirjallisen lausunnon, jossa se vakuutti toimivansa kestävästi ja rahoittavansa Kiinassa myös mm. puiden istustua ja tulvanorjuntaa. Yritysten haluttomuus osallistua avoimen keskusteluun kuitenkin asettaa niiden yhteiskuntavastuupuheet outoon valoon.
Seminaarin lopussa käydyssä keskustelussa oli aktiivisemmin mukana ulkoministeriön virkamiehet, jotka vakuuttivat suomalaisten toimivan paremmin kuin muut. He myös arvostelivat kansalaisjärjestöjä uuskolonialismista eli kuulemma vieraiden arvojen viemisestä Kiinaan. Tämä seminaari oli kuitenkin suunnattu suomalaisille toimijoille, joiden pitäisi toimia vähintään yhtä vastuullisesti ja noudattaa samoja ympäristö- ja sosiaalisia standardeja kuin täällä kotimaassakin. Toisaalta Kiinalle voisi kyllä antaa ohjeen, ettei se toistaisi samoja virheitä kuin mitä me olemme tehneet teollisuusmaissa, huomautti seminaarin puheenjohtajana toiminut Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen lopuksi.
Lopuksi
Kiinan ympäristön tilan heikkeneminen ja ihmisoikeuksien polkeminen voi koitua kohtaloksi myös suomalaisyrityksille, jos tilanne kärjistyy esimerkiksi vallankumoukseksi. Kiinassa voi käydä kuten Indonesiassa, jossa talouskriisin seurauksena syrjäytetyn diktaattori Suharton jälkeen maa ajautui paikoin anarkiaan ja väkivaltaisuuksiin. Talouskriisissä ryvettyneiden yhtöiden lainat menivät roskapankkeihin ja maksamattomat tuontikaupat Indonesiaan ja viejämaan kahdenväliseen velkaan. Näin kävi mm. Valmet-Metson myymälle paperikoneelle, joka piti asentaa indonesialaisen APRIL-yhtiön Riau Andalan Pulp and Paper –tehtaalle. Paperitehdasta ei koskaan rakennettu ja paperikone jäi satamiin. Valmet toki sai rahasa, Finnveran takuiden ansoista, mutta nyt rahoja peritään Indonesian valtiolta. Vastuullinen vienninedistäminen voi estää tällaiset kuprut.
Helsingissä 3.11.2003
Koordinaattori Tove Selin
Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan 03.03.03 järjestämän
Ihmisoikeudet ja maailmankauppa –seminaarin raportti
Johdanto
Kampanjan järjestämän ihmisoikeusseminaarin tarkoitus oli toisaalta herättää keskustelua vientiluototuksen ihmisoikeusvaikutuksista ja toisaalta herättä ihmisoikeusjärjestöjen ja –aktiivien kiinostus vientiluototukseen.
Seminaariin osallistui lähes 60 osanottajaa eri piireistä. Valtaosa paikallaolijoista oli opiskelijoita ja kansalaisaktivisteja, mutta oli siellä yritysten ja valtionhallinnonkin edustajia. Lisäksi paikalla oli muutama toimittaja (Hufvudstadbladet, Vihreä Lanka, Luonnonsuojelija). Poissa olivat sen sijaan vientiluottolaitokset. Finnvera ei suostunut tulemaan paikalle vedoten siihen, että heidän ei tarvitse keskustella näistä asioista.
Seminaarin kulku
Koordinaattori Tove Selin avasi seminaarin. Seuraavaksi kansalaisjärjestötutkija Ville-Veikko Hirvelä piti alustuksen otsikolla Ihmisoikeudet ja maailmankauppa, jossa puhuttiin lähinnä maailmankaupan sejä Maailman kauppajärjestön toimien aiheuttamista ihmisoikeusongelmista. Hänen jälkeensä seminaarin ulkomainen vieras indonesialainen Avi Mahaningtyas piti esitelmän otsikolla Kuolleet kalat, saastutettu ilma – suomalaiset metsähankkeet Indonesiassa. Siinä kerrottiin lähinnä suomalaisten varustamien Sumatralla sijaitsevien sellu- ja paperitehtaiden aiheuttamista terveysvaikutuksista paikallisessa väestössä. Avi näytti videon, jossa kuvattiin ihmisten vedestä saamia ihosairauksia ja ilmansaasteiden aiheuttamia hengitysvaikeuksia. Avin esitelmä on saatavilla kampanjatoimistosta paperiversiona. Lisäksi kampanja sai haltuunsa kyseisen video-cd:n. Sitten ihmisoikeusliiton vs. pääsihteeri Kati Jääskeläinen selvitti, mihin ihmisoikeussopimuksiin ja julistuksiin Suomi on sitoutunut. Kampanjan mielestä näiden sopimusten ja julistusten pitäisi koskea myös suomalaisyritysten toimintaa ulkomailla, varsinkin jos yritykset käyttävät valtiollisia vientitukia.
Kahvin jälkeen Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson esitteli Amnestyn toimintaa ja politiikkaa asiassa. Amnesty on aiemmin pyrkinyt tukemaan yritysten vapaahetoisia toimia, mutta nyt Amnesty on kääntymässä sitovien kriteeristöjen kannalle nähtyään, ettei vapaaehtoinen tie johda muutoksiin. Seuraavaksi ulkoministeriön ihmisoikeusyksikön yksikönpäällikkö Johanna Suurpää kommentoi alustuksia ja esitti ministeriön kannan. Ministeriö toki pyrkii edistämään Suomen ratifioimia ihmisoikeussopimuksia. Viime aikoina on yhä enemmän kiinnitetty huomiota yritysten kasvavaan rooliin. Seminaariin oli lisäksi lupautunut kommentoimaan Suomen Ammattiliittojen Keskusliiton ekonomisti Peter Boldt, mutta hän ei tullutkaan paikalle.
Loppukeskustelussa puhuttiin siitä, riittääkö vapaaehtoisuus vai tarvitaanko sääntelyä. Lisäksi Avilta tiedusteltiin, mitä he Etelässä haluavat, vientiluototuksen lopettamista vai mitä.
Helsingissä 26.03.2003
Tove Selin
Koordinaattori
|
|
Toimintasuunnitelma 10/04 - 09/05
Johdanto
Johdanto
|
|
Tutkimukset ja julkaisut
|
Kampanjan tapaustukimus Etelä-Kiinan elektroniikkateollisuudesta julkaistaneen joulukuussa 2004. Kampanja tuottaa yhdessä Ruotsin luonnonsuojeluliiton ja norjalaisen Framtiden i Våra Händer –järjestön kanssa tutkimuksen pojoismaisen vientiluottotoiminnan kehitysvaikutuksista. Selvitys tehdään Ruotsissa, ja se julkaistaan myös Suomessa, Norjassa ja mahdollisesti Tanskassa. Yhteinen julkistamistilaisuus pidetään Oslossa keväällä 2005. |
Seminaarit
|
|
Kampanjointi
|
Pohjoismaisten vientiluottolaitosten toimintaa seurataan niin hyvin kuin mahdollista tässä tilanteessa, jossa vientiluotto- ja takuutoiminta on pääosin salaista. Mikäli tarvetta ilmenee, kampanja kiinnittää huomiota johonkin eritystapaukseen ja kirjoittaa kirjeitä, lähettää vetoomuksia ja lehtistötiedotteita. Vientiluottolaitosten, pankkien, ministeriöiden ja ympäristö- kehitys- ja ihmisoikeusjärjestöjen, ammattiyhdistysliikkeen, kirkon sekä muiden kiinnostuneiden tahojen kanssa järjestetään yhteisiä kokouksia. Tiedotusvälineet pidetään ajan tasalla ja niille lähetetään säännöllisesti tiedotteita sekä muita materiaaleja. |
Kansainvälinen työ
|
Suomen kampanja koordinoi myös muiden Pohjoismaiden vientiluottokampanjoita (mukana mm. seuraavien järjestöjen henkilöitä: Ruotsin luonnonsuojeluliitto, Ruotsin Maan ystävät, Norjan FIVAS ja Framtiden i Våra Händer sekä Tanskan IBIS) ja tukee näiden pyrkimystä uudistaa omat vientiluottolaitoksensa. Kampanjassa muotoillaan yhteisiä pohjoismaisia lähestymistapoja lähestyttäessä mm. Pohjoismaiden Neuvostoa, Pohjoismaiden Investointipankkia, Euroopan Unionia sekä kunkin maan omia vientiluottolaitoksia sekä polittikkoja. Ensisijaisesti kampanja huolehtii kaikkien pitämisestä ajan tasalla kunkin kampanjan tapahtumista ja prosessin etenemisestä omiin vientiluottolaitoksiin vaikuttamiseksi ja Pohjoismaisen harmonisoinnin edistämiseksi. Edistyksellistä harmonisointia voidaan käyttää esimerkkinä eurooppalaisella tai globaalilla tasolla. |
Hallinto
|
Kampanjaa hallinnoi eri järjestöedustajista koottu ohjausryhmä, jossa tällä hetkellä on edustajat Suomen luonnonsuojeluliitosta, Luonto-Liitosta, Maan ystävistä sekä Ympäristö ja Kehitys ry:stä. Lisäksi kampanjalla on asiantuntijat Finnwatchista ja Greenpeacesta. Kampanjan työtenkijänä on koordinaattori Tove Selin. Kampanjan taloutta hoitaa kampanjan tilijärjestö Suomen luonnonsuojeluliitto, joka on saanut avustuksen yhdysvaltalaiselta C.S. Mott-säätiöltä. |
Toimintakertomus 1.12.2001 - 30.09.2004
Ensimmäisen jakson (12/01 – 09/02) tarkoitusena oli herättää yleisön tietoisuutta vientiluotto- ja takuutoiminnasta ja sen vaikutuksista kehitysmaihin. Seuraavan jakson (10/02 – 09/03) perimmäinen tavoite oli laajentaa kansalaisjärjestökampanjaa ja lisätä järjestöjen tietoisuutta kaikissa Pohjoismaissa, erityisesti Suomessa, jotta vientiluottolaitokset uudistuisivat kasvaneen tietoisuuden ja julkisen keskustelun avulla. Kolmannen jakson (10/03 – 09/04) aikana kampanja laajennetui suuren yleisön pariin erilaisilla kampanjavälineillä, jotta yleisön paine vaikuttaisi julkiseen päätöksentekoon niin, että vientiluottolaitokset muuttuisivat sosiaalisesti ja ympäristöllisesti vastuullisiksi.
Kampanjalle perustettiin avustusjakson alkaessa kampanjatoimisto fasiliteetteineen Suomen luonnonsuojeluliiton tiloihin, tehtiin kampanjan internetsivut (www.vientiluotto.net) ja ryhdyttiin tuottamaan erilaisia tiedotus-, selvitys- ja kampanjamateriaaleja. Kampanja myös järjesti useita seminaareja ja työpajoja aiheinaan mm. läpinäkyvyys, velkakysymys, ihmisoikeudet, Kiina-kauppa ja Korkotukiluotot.
Kampanja kävi vuoropuhelua Finnveran ja muiden vienninedistämistahojen, kuten Finnfundin, Fiden, Suomen Vientiluoton sekä liikepankkien kanssa. Kampanja keskusteli myös eri viranomaisten, etenkin kauppa- ja teollisuusministeriön, ja poliitikkojen kanssa. Kampanjan Pohjoismaista verkottumista yritettiin syventää ja muiden Pohjoismaiden kampanjoiden kanssa tehtiin jonkin verran yhteistyötä. Kampanja teetti yhden tapaustutkimuksen Brasliassa (Aracruz Celulose) ja on teettämässä toista Etelä-Kiinassa.
Kampanjointi
Vientiluottolaitosten toimintaa on yritetty seurata niin hyvin kuin mahdollista tässä tilanteessa, jossa vientiluotto- ja takuutoiminta on pääosin salaista. Ajoittain kiinnitettiin huomiota johonkin eritystapaukseen ja kirjoitettiin kirjeitä, lähetettiin vetoomuksia ja lehdistötiedotteita sekä materiaaleja eri tahoille. Koordinaattori Tove Selin on myös kirjoittanut useita lehtijuttuja vientiluotoista ja vientiluottokampanjasta eri järjestöjen lehtiin (mm. Luonnonsuojelija, Ydin, Muutoksen kevät, Ihmisoikeusraportti, Asian Labour Update/ARMC, Hongkong) sekä kirjoihin kuten Talouden demokratia (Ympäristö ja Kehitys, ilm. 2005), Filippiinit – myrskyjen ja mahdollisuuksien saaristo (ilm 03, Filipppinit-seura) ja Horjuva jättiläinen - Indonesian demokratisoutumisen edellytykset (Aasian ystävät ja Indonesia-seura, 2004).
Vientiluottojen uudistamiseksi tarvitaan mukaan yhä enemmän järjestöjä. Kampanja on järjestänyt tapaamisia, ja koordinaattori on osallistunut aktiivisesti muiden järjestöjen tilaisuuksiin puhuakseen vientiluotoista. Syksyllä 2003 aloitettiin sarja toiminnallisia työpajoja, joissa näihin vaikeisiin vientiluottoasioihin tutustutaan harjoituksin ja mm. roolipelein. Pajat on suunnattu suomalaisille järjestöaktiiveille. Ensimmäiseen (25.09.03) paikalle tuli vain neljä aktiivia, mutta toisessa(03.03.04) oli jo 15 aktivistia ja viimeisessä (12.5.04) 8 aktiivia. Työpajan konseptin suunnitteli draamakouluttaja Jaana Hiltunen. Lisäksi koordinaattori piti työpajoja myös yksittäisille järjestöille, kuten Maan ystävien talous ja kulutus-ryhmälle, Luonto-Liiton uudenmaan piirille, Dodolle, Joensuun ja Tampereen yliopiston ympäristöryhmälle, turkulaisille järjestöaktiiveille ja Jyväskylän Maan ystäville.
Pohjoismaista kampanjaa alettiin aktivoida keväällä 2004, jolloin käytiin Tanskassa (Hanna Matinpuro 3.5.), Ruotsissa ja Norjassa (Tove Selin 27.5.) keskustelemassa paikallisten järjestöjen kanssa siitä, mitä voimavaroja he tarvitsisivat kampanjan aloittamiseksi tai kiihdyttämiseksi maassaan.
Kansainvälinen kampanja
Kansainvälistä kampanjaa seurataan sähköpostilistoilla ja osallistumalla kansainväliseen strategiakokoukseen, josta viimeisin oli maaliskuusa 2002 Berliinissä. Seuraava vuosikokous pidettäneen mahdollisesti vuonna 2005 todennäköisesti Latinalaisessa Amerikassa. Kansainvälinen kampanja on järjestänyt useita pienempiä strategiakokouksia ja seminaareja OECD- tai EU-kysymyksistä Brysselissä ja Pariisissa, joihin koordinaatori Tove Selin tai Hanna Matinpuro ovat yleensä osallistuneet. Joulukuussa 2002 koordinaatori osallistui Lontoossa järjestettyyn kv-vientiluottokampanjan ihmisoikeus-työpajaan.
Rahoitimme osin ECA Watchin Race to the Bottom Take II –julkaisun (kokoelma vahingollisia eca-tapauksia), joka julkistettiin syyskuussa 2003 Pariisissa.
Tammikususa 2003 koordinaattori osallistui Siemenpuu-säätiön edustajana Aasian sosiaalifoorumiin Hyderabadissa Intiassa ja osallistui siellä myös kansainvälisen vientiluottokampanjan tilaisuuksiin ja seminaareihin.
Heinäkuussa 2003 koordinaattori matkusti Brasiliaan osallistuakseen Vihreän aavikon vastaisen liikkeen toiseen kampanjakokoukseen Porto Segurossa Bahiassa. Samalla matkalla tutustuttiin myös Stora Enson Veracel-hankkeeseen, rakenteilla olevaan sellutehtaaseen ja eukalyptusplantaaseihin Eunapoliksessa Bahiassa, sekä Aracruz Celulosen tehtaaseen ja plantaaseihin Espirito Santossa.
Seminaarit
Ensimmäiset julkiset seminaarit järjestettiin syyskuussa 2002. Aiheena oli julkisuuskysymys, josta järjestettiin avoin seminaari 18.9. otsikolla Vientiluottojen salattu maailma. Seminaarin ulkomainen vieras oli Marcelo Calazans FASE ES-järjestöstä Brasiliasta. Seuraavanan päivänä 19.9. järjestettiin seminaari nimellä Pohjoismainen investointipankki– Pohjoismainen näkymätön käsi, ja siinä oli ulkomaisina vieraina Peep Mardiste CEE Bankwatch Virosta ja Malin Christensson Ruotsin Maan ystävistä. Paikalla oli myös Ruotsin luonnonsuojeluiiton Göran Eklöf.
Marraskuussa 2002 pidettiin työpaja aiheesta Vientiluottovelka (11.11.02), jossa julkistettiin Senja Väätäisen tutkimus aiheesta. Keväällä oli vuorossa ihmisoikeudet ja sosiaaliset kriteerit otsikolla Ihmisoikeudet ja maailmankauppa (3.3.03), jossa ulkomaisena vieraana oli indonesialainen Avi Mahaningtyas NADI-järjestöstä.
Syyskuussa 2003 järjestettiin seminaari Suomen vientikaupan vaikutuksista Kiinaan otsikolla Vientikauppa Kiinaan – ihmisten ja luonnon kustannuksella? (12.9.03) jossa julkistettiin myös samasta aiheesta tutkija Ge Yunin tekemä selvitys Great Leap Forward – or Backwards?. Ulkomaisena vieraana oli ympäristöativisti Wen Bo Pacific Environment- järjestöstä Kiinasta.
Osallistuimme myös Ruotsin luonnonsuojeluliiton seminaariin ja kampanjakokoukseen Tukholmassa aiheena teolliset puuplantaasit nimellä Fast Wood – What’s at stake? (16.-18.10.03) kustantamalla paikalle laosilaisen vieraan (hra Phuvong) ja suomalaisia aktivisteja (Hanna Matinpuro, Tapani Veistola, Sini Harkki, Eeva Simola, Hanna Kaisti ja Tove Selin).
Marraskuussa 2003 pidettiin Brasilia-ilta Viennillä vihreä aavikko (25.11.03), jossa julkistettiin samanniminen tapaustutkimuksemme Aracruz Celulosesta kansalaisjärjestöille, ja katsottiin aiheesta tehty video Crossing the Green Desert. Tapaustutkimus oli julkistettu tiedotusvälineille jo 15.10.2003 pidetyssä tiedotustilaisuudessa, jossa oli paikalla myös Tukholman seminaariin matkalla olleet brasilialaiset Marcelo Calazans (tutkimuksen toinen tekijä, FASE-ES) ja Melquiades Spinola (CEPEDES).
Maaliskussa 2004 järjestettiin seminaari korkotukiluotoista otsikolla Terveyttä korkotukiluotoilla – väheneekö köyhyys kehitysmaissa? (23.3.04) yhdessä Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:n kanssa. Seminaarissa oli yleisönä erityisesti monia Kehityspoliittisen toimikunnan jäseniä.
Kiina-, Ihmisoikeus- ja Korkotukiseminaarien raportit ovat nähtävillä tämän kotisivun osiossa Teemat.
Keväällä ja syksyllä 2004 osallistuttiin muiden järjestämiin semiaareihin ja tapahtumiin. Huhtikuun 3.-4 pidettyyn Suomen sosiaalifoorumiin osallistuttiin järjestämällä yhdessä Maan ystävien Talous ja kulutus-ryhmän kanssa seminaari Yritysten vallasta vastuuseen rahoittamalla seminaaria ja siellä järjestöille julkistettua FinnWatchin selvitystä Suurpadot Mekongin alueella: Kuka hyötyy, kuka kärsii (kirj. Juha Vuorenkoski, julk. 6.4.04). Huhtikuun 22.-25. pidettiin Helsingissä Europan metsäliikkeen (Forest Movement Europe, FME) strategiakokous, ja kustansimme paikalle yhden indonesialaisen metsäaktivistin, Rivani Noor Machdjoerin Community Alliance for Pulp Paper Advocacy (CAPPA)-järjestöstä. Koordinaattori osallistui kokoukseen kertoakseen ECA Watchista ja luodakseen yhteyksiä metsä- ja rahoituslaitosten uudistusliikkeen välillä. Syksyllä 2004 oli vuorossa sarja "yritysten yhteiskuntavastuuta" käsitelleitä seminaareja, jossa kampanjakoordinaattori kävi muistuttamassa sitovien standardien ja läpinäkyvyyden välttämättömyydestä vastuullisen yritystoiminnan edistämisessä.
Julkaisut ja tutkimukset
Kampanja on teettänyt jakson aikana lukuisia tutkimuksia ja selvityksiä ja tuottanut muuta materiaalia. Huhtikuussa 2002 tutkija Leila Mustanoja aloitti 4 kk tutkimuksen vientitukien avoimuudesta, joka johti julkaisuun Transparency or High Risks? (julk. syyskuussa 2002). Samaan aikaan koordinaattori teki perustietopaketin vientiluotoista otsikolla Vientiluottojen hämärä maailma (julk. syyskuu 2002). Kesällä 2002 opiskelija Senja Väätäinen teki selvityksen vientiluottovelasta, joka julkistettiin nimellä Vientiluotot ja kehitysmaiden velka – 70-luvun vastuuton lainoitus jatkuu marraskuun 02 velkatyöpajassa.
Toukokuussa 2003 julkistettiin Helsingin Maailma kylässä –tapahtumassa kampanjan esite otsikolla Globalisaation synkimmät salaisuudet. Se perustui kansainvälisen kampanjan esitteeseen.
Kampanja aloitti vuonna 2002 ensimmäisen tapaustutkimuksensa, tutkimus Aracruz Cellulosen tehtaasta Brasiliassa, joka teettettiin brasiliaisella järjestöllä nimeltä FASE ES ja julkistettiin nimellä Viennillä vihreä aavikko - Aracruz Celulosen tapaus Brasiliassa lokakuussa 2003. Tutkimus julkaistiin myös Brasiliassa portugaliksi ja englanniksi, ja Suomessa myös ruotsiksi.
Jo vuonna 2002 aloitettiin kampanjan Kiina-tapaustukimuksen teko, kun koordinaattori matkusti huhtikuussa 2002 Hongkongiin etsimään paikallista tutkimuslaitosta. Sopimus kiinalaisen Institute of Contemporary Observationin kanssa tehtiin viimein huhtikuussa 2004, ja yhdessä FinnWatchin kanssa toteutettava tutkimus Etelä-Kiinan elektroniikkateollisuudesta valmistui lokakuussa 2004, suomeksi joulukuussa 04.
Kesällä 2003 tutkija Ge Yun teki kahden kuukauden selvityksen Suomen vientikaupan ja investointien ympäristö- ja sosiaalisista vaikutuksista, ja se julkaistiin nimellä Great Leap Forward – or Backwards? Environmental and social impacts of the Finnish trade with China syyskuun 03 Kiina-seminaarissa.
Alkukeväällä 2004 rahoitimme osittain FinnWatchin Mekong-selvitystä (Suurpadot Mekongin alueella: Kuka kärsii, kuka hyötyy?, kirj. Juha Vuorenkoski, FinnWatch 2004).
Keväällä 2004 kampanja tilasi Maan ystävien Talous ja kulutus-ryhmältä kampanjapostikortin, ja sen suunnitteli graafisen alan opiskelija Stina Riikonen. Kortteja, joita tehtiin kaksi erilaista - Greetings from Brazil ja Indonesia - levitettiin syksyllä 04 ympäri Suomea kahviloihin, ravintoihin ja elokuvateatterihin ilmaisten positkorttien Mimimoi-telineissä. Kortteja on edelleen saatavilla kampanjan toimistosta, kuvat näet tässä kotisivulla osiossa Materiaalit.
Kaikkien omien julkaisujemme ulkoasun on suunnitellut Jyrki Heimonen Aarnipaja Ky:stä. Julkaisujen painokset alkavat esitettä lukuunottamatta olla lopussa, mutta ne on saatavilla pdf-tiedostoina kampanjan kotisivulta http://www.vientiluotto.net - Materiaalit.
Oikeusjuttu
Suomen vientiluottolaitosten suurin ongelma on se, että niiden toiminta on lähes täydellisesti liikesalaisuuden alaista. Ilman avoimuutta vientiluottolaitosten ympäristöohjeistot ovat vain turhaa puhetta. Siksi kampanjan päätavoite on lisätä vientiluottolaitosten läpinäkyvyyttä.
Helmikuussa 2002 lähetimme Finnveralle ja Finnfundille tietopyynnön, jossa pyysimme tutkijamme Leila Mustanojan käyttöön arvioita joidenkin vanhojen mahdollisesti vientiluotoin tuetuttujen hankkeiden ympäristö- ja sosiaalisista vaikutuksista. Maaliskuun lopussa 02 sekä Finnvera että Finnfund kieltäytyivät antamasta meille mitään tietoja vedoten liikesalaisuuteen. Huhtikuussa 02 lähetettiin tietopyyntö uudelleen, tällä kertaa Finnveran ja Finnfundin hallituksille ja hallintoneuvostoille. Toukokuun lopussa 02 Finnvera kieltäytyi edelleen antamasta tietoja ja pyysi valittamaan Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Teimme valituksen kesäkuun lopussa 2002. Elokussa 2002 teimme vastaselityksen Finnveran vastineseen. KHO päätti 23. joulukuuta 2002, että asia ei kuulu sille, ja siirsi asian Helsingin hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Helsingin hallinto-oikeus päätti 23.6.2003 palauttaa tietopyyntömme Finnveralle uudelleen vastattavaksi ja liikesalaisuuksista puhdistetun tiedon antamiseksi. Finnvera valitti asiasta KHO:oon, ja syyskuun alussa 2003 teimme jälleen vastaselityksen asiasta KHO:lle. Syyskuun 5. teimme uuden tietopyynnön Finnveralle, jossa pyysimme Finnveran itse julkistamien hankkeiden ympäristötietoja. Finnvera kieltäytyi niitä antamasta ja vetosi kesken olevaan oikeusprosessiin. Nyt odottelemme edelleen KHO:n lopullista päätöstä asiassa (joulukuu 2004).
Jälkikirjoitus lokakuu 2006
KHO ratkaisi asian Finnveran hyväksi.
Hallinto ja rahoitus
Kampanjaa hallinnoi eri järjestöedustajista koottu ohjausryhmä, jossa on edustajat Suomen luonnonsuojeluliitosta (ohjausryhmän puheenjohtaja Hanna Matinpuro ja Jouni Nissinen) , Luonto-Liitosta (Annina Käppi/Otto Miettinen), Maan ystävistä (Jan Kunnas), Ympäristö ja Kehitys ry:stä (Marko Ulvila) sekä asiantuntijana FinnWatchin koordinaattori Eeva Simola, ympäristökonsultti Pekka Salminen, Greenpeacen energiavastava Kasia Kosonen ja sosiaalisten kriteerien asiantuntija Anita Kelles. Kampanjan työtenkijänä on koordinaattori, FM Tove Selin. Kampanjan taloutta hoitaa kampanjan tilijärjestö Suomen luonnonsuojeluliitto, joka on saanut hankkeeseen avustuksen yhdysvaltalaiselta C.S. Mott-säätiöltä (vv. 12/01 – 09/04 yhteensä 226 000 USD).
Saavutukset
Mitä kolmen vuoden toiminnalla ja noin 226 000 eurolla (tark. 215 663 eur) on saatu aikaan? Varmasti suomalaisten tietoisuus vientiluotoista ja niiden vaikutuksista kehitysmaissa on kasvanut huomattavasti tämän ajanjakson aikana. Vientiluottolaitoksilla, eli Suomessa Finnveralla ja Suomen vientiluotolla, on nyt ympäristöohjeistot, joissa edellytettään Maailmanpankin standardien noudattamista ja ympäristötietojen julkistamista suurissa hankkeissa. Finnvera myös julkistaa vuosittain niiden takuita saaneiden yritysten, jotka ovat antaneet siihen luvan, hankkeiden perustiedot (nimi, maa, summa). Suurin ongelma eli avoimuuden puute on vielä ratkaisematta, mutta HHO:n päätös oikeusjutussamme antaa viitteitä siihen, että meidän tulkintamme laista olisi oikea. Mutta lopullisen totuuden asiassa saamme vasta KHO:n ratkaistua asian. Vientiluottolaitoksilta puuttuu edelleen sosiaaliset ja ihmisoikeusstandardit ja kriteerit, eikä niillä ole listaa poissuljettavista hankkeista. Hankkeiden kehitys- ja velkavaikutuksia ei myöskän selvitetä. Järjestöjen vaatimus suunnata rahoitusta esimerikiksi uusiutuviin energioihin ei ole edennyt Suomessa.
Toukokuun 18. vuonna 2004 kansanedustaja Heidi Hautala jätti Eduskunnalle kirjallisen kysymyksen siitä, aikooko Finnvera noudattaa OECD:n ympäristösuosituksia myös ympäristötietojen julkistamisen osalta. Kirjallisen kysymyksen allekirjoittivat myös Kimmo Kiljunen (sd), Kari Uotila (vas), Bjarne Kallis (kd), Antti Kaikkonen (kesk) ja Eva Biaudet (rkp).
Toukokussa 2004 Finnvera teki uuden ympäristöohjeiston, jossa edeleeytetään suurten ns. A-luokan hankkeiden ympäristötietojen julksitamista 30 päivää ennen päätöksentekoa takuun ehtona. Ohjeisto on OECD:n minsiterineuvostossa joulukuussa 2003 sovitun vientiluottolaitosten ympäristösuositusten mukainen. Ensimmäinen A-hanke, Metso Paper Oy:n paperikonevienti kiinalaiseen paperitehtaaseen julkistettiin 29.10.2004.
Kampanja jatkuu.