Tiedotteet

Tällä sivulla ovat kampanjan uutiset ja lehdistötiedotteet:

VIIMEISIN


16.08.2005 Veracelin sellua Suomeen

21.07.2005: Maailmanpankin patohankkeiden ympäristösuositusten kritiikki

16.06.2005: Ulla-Maj Wideroosin vastaus kansalaisjärjestöille

01.06.2005: Sata kansalaisjärjestöä vaatii avoimuutta Euroopan Investointipankilta

10.05.2005: Vientiluottokampanjan vetovastuu vaihtuu - Koordinaattori Selin siirtyy toisiin tehtäviin Aasiaan

31.03.2005: KHO: Finnveran harjoittama salailu laitonta

17.3.2005: Tapaustutkimus Nokia Kiinassa: työolot heikot

8.3.05 Metsä-Botnian Uruguayn tehdas viherpesuhanke

17.02.05 Suomalaisetkin ajamassa harmaavalaat sukupuuttoon Sahalinilla?

29.22.204 Avoin kirje Finnveralle: Metso ja paperitehdas Kiinassa

Mielipide 25.11.04 (Otto Miettinen): UPM:n kannettava vastuunsa Indonesiassa

Tiedote 18.11.2004: UM pesee kätensä Costa Rican lahjussotkusta

Avoimet kirjeet 17.11.2004 Ministeri Antti Kalliomäelle ja Pohjoismaiden investontipankille sekä NIBin vastaus 16.12.04

FinnWatchin tiedote 11.11.2004: Costa Rican lahjusskandaali jatkuu

Tiedote 04.11.2004: Maailmanpankki lykkäsi järjestökuulemisia

Tiedote 26.10.2004: Ministeri Lehtomäki ja korruptio Costa Ricassa

Tiedote 04.10.2004: Indonesian laittomat hakkuut

Tiedote 28.06.2004: Kehityspolitiikka ja vientiluotot

Tiedote 10.06.2004: Finnveran uusi julkisuuspolitiikka

Tiedote 07.06.2004: Kalimantanin sellutehdas

Tiedote 31.05.2004: Bonnin ilmastokokous

Tiedote 28.04.2004: Stora Enso ja Advance Agro

Tiedote 07.04.2004: Stora Enson eukalyptuspellot Brasiliassa vallattu

Tiedote 13.02.2004: Avoin kirje: Finnveran uusi ympäristöpolitiikka

Lehdistötiedotteet vuosilta 2002 - 2003 osiossa Teemat

Tiedote 15.10.2006

Vientiluottokampanja jatkaa vapaaehtoispohjalla

Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja jatkaa vapaaehtoispohjalla kampanjan ulkopuolisen rahoituksen päätyttyä syyskuussa 2005. Kampanjaa vetää aktivistitiimi, jossa kullekin on määritelty määrätty tehtävä. Kampanjan yhteyshenkilönä toimii Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristönsuojelukoordinaattori Jouni Nissinen, yhteystiedot jouni.nissinen at sll.fi., puh 09-22808320.

Tiimin jäsenet ovat:
Anita Kelles-Viitanen - kotimaan lobbaustoiminta
Tove Selin - kansainvälisen keskustelun seuranta, veppisivujen päivitys
Otto Miettinen - sademetsät, sellu- ja peperiteollisuus
Jouni Nissinen, yhteyshenkilö
Hanna Matinpuro - kauppa ja ympäristö -asiantuntija

Vapaaehtoiskampanja ei tietenkään voi toimia yhtä tehokkaasti kuin rahoitettu kampanja, joten vientiluottokampanja toimii silloin kun aktivistit ehtivät. Kampanjalle pyritään hankkimaan projektirahoitusta, kun siihen on aihetta ja tilaisuus. Myös eräät suomalaiset kansalaisjärjestöt, etenkin Attac ja Maan ystävät edistävät vientiluottokampanjan tavoitteita omassa toiminnassaan. Kampanja siis jatkuu.

Tiedote 16.08.2005

Veracelin sellua Suomeen

Veracelin tehtaan eukalyptussellua on tuotu Suomeen 4000 tonnin koe-erä. Erä saapui kaksi kuukautta edellä aikataulusta. Brasilialainen sellu käytetään Stora Enson Oulun tehtailla koeajoon.

Täyteen vauhtiin päästyään Veracel on maailman suurin yksilinjainen sellutehdas. Tehtaan vuosikapasiteetista noin puolet, 450 000 tonnia, kuuluu Stora Ensolle. Tehdas on yksi viime vuosien suurimmista brasilialaisista yksityissektorin investoinneista, noin 1,2 miljardia dollaria. Tehdas on kohdannut suurta kritiikkiä ympäristö- ja ihmisoikeusongelmien takia.

Aikaisempi tiedote Veracelista



Muistio 21.07.2005

Maailmanpankin patohankkeiden ympäristösuositusten kritiikki

Haluaisin ottaa osaa prosessiin, jossa OECD:n suosituksia suurien patohankkeiden ympäristösuosituksia vahvistetaan. Oma asiantuntemukseni on peräisin akateemisesta tutkimuksesta ja konsultoinnista. Olen tutkinut isojen patojen - erityisesti vesivoimaloiden - sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia 1950-luvulta lähtien, jolloin tutustuin Kariba-patoon Sambesissa. Erityisesti haluaisin vertailla Maailmanpankin käytäntöjen hyötyjä verrattuna Maailman patokomission (World Commission on Dams, WCD) käytäntöihin. Tunnen molemmat hyvin.

Toimin 1980-luvulla Maailmanpankin johtavana uudelleenasutuskonsulttina intialaisessa Sardar Sarovarin patohankkeessa ja, pankin ehdotuksesta, asutusneuvojana kanadalaiselle yhtymälle, joka valmisti Kiinan Kolmen solan padon toteutettavuustutkimuksen samaan aikaan. Olen myös ollut mukana kolmessa pankin vaatimassa ympäristö- ja sosiaalialan asiantuntijoiden paneelissa, jotka käsittelivät Lesothon ylänkövesi-, Kiinan Longtan - ja Laosin Nam Theun 2 - hankkeita. WCD:n edustajana pääsin tutustumaan komission koko tietokantaan, koska olin juuri jäänyt eläkkeelle Kalifornian teknillisestä korkeakoulusta.

Tässä muistiossa haluaisin korostaa kahta syytä, miksi WCD:n lähestymistapa suurten patohankkeiden ympäristö- ja sosiaalisiin kysymyksiin on paitsi parempi kuin Maailmanpankin, myös kaikista sopivin vientiluottolaitosten "älä-tee-vahinkoa" - mandaatille. Ensimmäinen syy on se, että WCD:n periaatteet soveltuvat erityisesti suuriin patoihin, kun taas Maailmanpankin käytäntö koskee kaikkia suuria hankkeita, joilla on sosiaalisia tai ympäristövaikutuksia. Toinen syy liittyy väestön pakkosiirtoihin, jotka ovat kaikkien asiantuntijoiden mielestä suurten vesihankkeiden kiistanalaisin kohta.

Ensiksikin siinä missä WCD:n periaatteet koskevat nimenomaan suuria patoja, on Maailmanpankilla kymmenen erillistä suojakeinoa, jotka käsittelevät erilaisia ympäristövaikutuksia mittakaavasta riippumatta. Lopputulos on yleinen, pienimmän yhteisen tekijän käytäntö. Patoprojektien tai suurhankkeiden, joiden osana on suurpato, koosta johtuen kaikki kymmenen periaatetta saattavat tulla kysymykseen yhtä aikaa. Tämä vaatii kymmenen erilaista tutkimusta, jotka saattavat olla osittain päällekkäisiä ja toisaalta unohtaa muita tärkeitä kysymyksiä.

Maailmanpankkiryhmän äskettäin eläkkeelle jäänyt pääympäristöneuvoja Robert Goodland oli tästä ongelmasta tietoinen. Siksi hän laati pankille kaikenkattavan varojärjestelmän erityisesti suurpatohankkeille. Varmastikin suurpadot ja erityisesti sellaiset nykyaikaiset pankin rahoittamat projektit kuin Lesothon ylänkövesihanke ja Laosin Nam Theun 2 oikeuttavat tällaiseen järjestelmään, koska ne ovat Kariban ja Nigerian Kainjin tavoin maidensa suurimmat kehitysprojektit rakentamisensa aikaan. Jostain selvittämättömästä syystä Maailmanpankki ei koskaan ottanut tätä varojärjestelmää käyttöön.

Suurten patoprojektien alajuoksulle aiheuttamat ekososiaaliset vaikutukset erityisesti suurissa joissa kuvaavat Maailmanpankin kaikenkattavan käytännön puuttumisen aiheuttamia riskejä. Vaikka kosteikoille, jokisuistoille ja rannikkoseudun kaloille aiheutetut vauriot ovat peruuttamattomia, kiinnittävät pankin käytännöt niihin edelleenkin liian vähän huomiota. Sama koskee vaikutuksia alajuoksun jokiyhteisöille, joiden toimeentulo on riippuvainen joen luonnollisesta juoksusta. Esimerkkeinä ovat tulvan tuomaa maata hyväksikäyttävä maanviljelys ja karjanhoito, tulvakalastus, tulvasta riippuvaisen metsän käyttö rakennusmateriaalina ja polttoaineena sekä vesivarastojen täydennys jokivedellä. Tämänkaltaiset taloudet, jotka elättävät kymmeniä miljoonia ihmisiä, ovat tyypillisiä jälkiteollisissa maissa, joihin suurin osa patohankkeista sijoittuu. Vaikka Maailmanpankki onkin viime vuosina nimittänyt työryhmän tutkimaan luonnollisia virtauksia, puuttuvat niihin liittyvät seikat edelleenkin pankin varojärjestelmistä, kun taas WCD:n käytännöt ottavat niiden tärkeyden huomioon.

Toiseksi WCD:n ja Maailmanpankin lähestymistavassa väestön pakkosiirtoihin on periaatteellinen ja perustavanlaatuinen ero. WCD:n käytäntö vaatii, että uudelleenasutusohjelma pyrkii parantamaan siirrettyjen elintasoa, kuten sanotaan Kansainvälisen suurpatokomitean (ICOLD) marraskuun 1995 periaatepäätöksessä. Vaikka Maailmanpankkikin toteaa, että elintason parantamiseen tulee pyrkiä, sen päätös OP 4.12 (huhtikuun 2004 versio) sallii hallitusten ja hankeviranomaisten myös pelkästään palauttavan siirrettyjen vanhan elin- ja tulotason. Yleensä näin käykin, kuten esimerkiksi Lesothon ylänkövesiprojekti osoittaa. Tutkimukset osoittavat kuitenkin, ettei tämä käytäntö palauta aikaisempaa tulotasoa, vaan jättää suurimman osan siirretyistä köyhyyteen. Tästä syystä pidän Maailmanpankin käytäntöä osasyyllisenä uudelleensijoituksien epäonnistumiseen. Syitä epäonnistumiseen on useita, joista viittä käsittelen nyt lyhyesti.

Ensiksikin suunnittelijat olettavat virheellisesti, että korvaukset voivat palauttaa elintason paremmin kuin korvausten ja kehitysavun yhteiskäyttö. Maailmanpankin päätös OP 4.12 on tältä osin virheellinen, sillä "korvaus" mainitaan siinä 19 kertaa, "kehitys" vain neljästi. Toiseksi elintason palauttamispolitiikka ei ota huomioon sitä, että uudelleenasutettujen enemmistön elintaso yleensä laskee patohankkeen rakentamista edeltävän suunnitteluvaiheen aikana (usein yli kymmenen vuotta) ja heti pakkosiirtoa seuraavina vuosina. Yksi syy tähän on se, että hallituksen ja muiden tahojen sijoitukset kuten koulut, sairaalat ja talouskehitysohjelmat pysäytetään, ja samanaikaisesti siirrettäviä kehotetaan lopettamaan talojensa remontointi, tilojen parannus ja muut investoinnit alueella, joka katsotaan tulevaksi vesisäiliöksi.

Lisäksi uudelleenasuttaminen on raskas prosessi, joka viivyttää yhdellä tai useammalla vuodella asutettavien totuttautumista uuteen alueeseen, jossa asuu ennestään ihmisiä joiden kanssa on kilpailtava maasta, sosiaalipalveluista ja työpaikoista - kaiken lisäksi useimmiten valtion lisääntyvän valvonnan alaisena. Kolmanneksi hankkeita edeltävät tutkimukset, joiden tarkoituksena on määritellä vertailutaso tiettävästi aliarvioivat tulo- ja elintasoa, jotka ovat jo valmiiksi alentuneet hankkeen takia loppuneiden investointien vuoksi. Neljänneksi Maailmanpankin varojärjestelmät koskevat vain suoria sosioekonomisia vaikutuksia. Suuret määrät sosiokulttuurisia vaikutuksia, jotka liittyvät pakkosiirtoon kotiseudulta, vanhuksiin ja naisiin kohdistuvaan psykologiseen stressiin ja lisääntyviin sairauksiin ja kuolemiin, jätetään huomiotta. Useimmiten väentiheys kasvaa pakkosiirron jälkeen, ja ruoka- ja vesivarastot - ainakin alkuvuosina - ovat riittämättömät.Viidenneksi uudelleenasutus vaatii yleensä lisääntyviä kuluja, koska enemmistönä oleva maaseutuväestö siirretään hedelmättömämmille seuduille, jotka vaativat kalliita investointeja tuottaakseen saman verran. Lisäksi uusilla alueilla on yleensä vähemmän laiduntamistilaa, polttoaineita ja rakennusmateriaaleja, joten siirretyt tulevat entistä riippuvaisemmiksi luotoista ja heidän velkariskinsä kasvaa.

Arizonan yliopiston tutkijaprofessori Ted Downing selittää myös, miksi Maailmanpankin käytäntö institutionalisoi neuvottelujärjestelmän, joka saattaa rikkoa ihmisoikeuksia. Mainittuaan, että pakkosiirrot lisäävät köyhyysriskiä, Maailmanpankin käytäntö - toisin kuin WCD:n periaatteet - ei ehdota keinoja sen hoitamiseksi. Sen sijaan se nojautuu samaan vanhaan virheelliseen taloudelliseen analyysiin ja metodologiaan, joka on jo vuosikymmeniä aiheuttanut niin huonoa tehokkuutta, ettei sitä voi hyväksyä. Tehokkuuden huonouden ovat myöntäneet sellaiset Maailmanpankin virkailijat kuin Robert Goodland ja Michael Cernea (vastikään eläkkeelle jäänyt Maailmanpankin sosiaalipolitiikan ja sosiologian neuvonantaja), sekä pankin operaatioita arvioiva osasto (Operation's Evaluation Department, OED). Osaston vuonna 2001 julkaisema "Pakkosiirto: vertailevat näkökulmat", joka koski vain suuria patoja, päätyi siihen, että tulojen entiselleen palauttaminen - parantamisesta puhumattakaan - on ollut epätyydyttävää. Lisäksi julkaisun kirjoittajat, joista yksi on osaston johtaja, totesivat, että loppujen lopuksi siirrettyjen on oltava hankkeesta hyötyjiä. Pelkkä eristettyjen jokilaaksojen elintason ja elintapojen palauttaminen entiselleen saattaa olla kehitysstrategia, joka päättyy umpikujaan. Se, että Maailmanpankki ei halua muuttaa käytäntöä, jonka sen oma asiantunteva henkilökunta myöntää olevan virheellinen, kertoo paljon siitä, miksi pankin käytäntöä ei tulisi käyttää mallina vientiluottolaitoksille.

Tämän muistion asioita käsitellään laajemmin teoksessani The Future of Large Dams: Dealing with social, environmental, institutional and political costs (Earthscan, Lontoo, 2005), kirj. Thayer Scudder, Antropologian emeritusprofessori, Kalifornian teknillinen korkeakoulu


Vastaus 16.06.2005

Ulla-Maj Wideroosin vastaus kansalaisjärjestöille

Kiitos osoittamastanne kiinnostuksesta Euroopan Investointipankkia kohtaan. Arvostan myös panostanne pankin tiedon julkistamisen periaatteiden ja käytäntöjen kehittämiseksi.

Katson, että EIP on parantanut ja kehittänyt viime aikoina huomattavasti tiedon julkistamistaan. Tästä osoituksena pankki on juuri tarkistamassa tiedon julkistamistaan ja tiedotuskäytäntöään. Pääjohtaja Maystadt informoi valtuuston jäseniä tästä 7.6.2005 pidetyssä valtuuston kokouksessa. Valtuuston kokouksissa on myös painotettu pankin toiminnan läpinäkyvyyttä.

Esille tuomianne kysymyksiä tullaan käsittelemään kansalaisjärjestöjen ja EIP:n välisissä julkisissa konsultaatiotilaisuuksissa. Toivon, että näissä tilaisuuksissa voidaan päästä yhteisymmärrykseen tiedonjulistamisen periaatteista siten, että kumpikin osapuoli eli kansalaisjärjestöt ja EIP ymmärtäisivät entistä paremmin toistensa toiveita ja tällöin erityisesti ottaen huomioon ne rajoitteet, mitkä asetetaan nykyaikaiselle, tehokkaalle rahoitustoiminnalle. Toivon, että näissä konsultaatiotilaisuuksissa keskustelut olisivat mahdollisimman rakentavia.

Ystävällisin terveisin,
Ulla-Maj Wideroos
Toinen valitovarainministeri

(toimittanut Mika-Petri Lauronen)


Tiedote 01.06.2005

Sata kansalaisjärjestöä vaatii avoimuutta Euroopan Investointipankilta

Sata kansalaisjärjestöä eri puolilta maailmaa vaatii keskiviikkona julkaistussa kirjeessä Euroopan Investointipankkia muuttamaan tiedonjulkistamiskäytäntöään. EIP:n vuodelta 2002 peräisin oleva käytäntö on nyt muutosprosessin alla, ja pankin valtuusto käsittelee sitä kokouksessaan 7. kesäkuuta. Suomesta ehdotuksen ovat allekirjoittaneet Maan ystävät ja Kansalaisjärjestöjen Vientiluottokampanja. Euroopan Investointipankki on Euroopan Unionin rahoituslaitos, jota sitoo EU:n lainsäädäntö. Käytännössä se toimii itsenäisenä pankkina, joka on vastuussa vain osakkailleen, EU:n 25 jäsenmaan hallituksille, sanovat kansalaisjärjestöt. Kansalaisjärjestöjen mielestä nykyisellään EIP on kaikista EU:n perussopimuksessa määritellyistä elimistä salailevin. Yksittäisistä hankkeista EIP kieltäytyy luovuttamasta tärkeitä tietoja kiinnostuneille tahoille ja niille yhteisöille, joihin hankkeet vaikuttavat. EIP perustelee salailevuuttaan sillä, että se on rahoituslaitos.

Lisätietoja:
Pankin ehdotus (englanniksi, pdf)
Kansalaisjärjestöjen ehdotus (suomeksi, pdf)




Tiedote 10.05.2005

Vientiluottokampanjan vetovastuu vaihtuu
- Koordinaattori Selin siirtyy toisiin tehtäviin Aasiaan

Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan koordinaattori Tove Selin eroaa tehtävistään 31.5.2005 alkaen ja siirtyy amerikkalaisen The International Rivers Networkin palvelukseen työskennelläkseen järjestön Southeast Asia Campaignerin tehtävässä asemapaikkana Bangkok, Thaimaa. Kyseessä on Selinin pitkäaikaisen haaveen toteutuminen, tosin tämän vientiluottokampanjan jättäminen nyt on kovin haikeaa.

Kiitän puolestani kaikkia hienosta yhteistyöstä näinä vuosina, tätä kampanjaa on ollut mukava tehdä kanssanne!!

Mutta vientiluottokampanja jatkuu, vetovastuu tosin jakautuu nyt kesällä useammalle henkilölle:

Kampanjan yleisenä yhteyshenkilönä toimii kesäkuusta lähtien Luonnonsuojeluliiton kansainvälisten asioiden päällikkö Hanna Matinpuro (hanna.matinpuro at sll.fi, 09-22808225), kampanjan keskeneräisiä asioita ja hankkeita hoitaa Maan ystävien Talouskampanjassa toimiva datanomi Mika-Petri (Mixu) Lauronen (mixu.lauronen at kolumbus.fi) puolipäiväisesti kesällä, ja kampanja etsii jotakuta espanjantaitoista hoitamaan erästä hanketta Latinalaisessa Amerikassa n. 1 kk palkalla. Halukkaat ilmoittautukaa toimistoon toukokuun aikana. Lisäksi eräät kampanjan ohjausrymän jäsenet antavat asiantuntija-apua tarvittaessa.

Kampanjan jatkosta ja mm. uuden koordinaattorin valinnasta päätetään syksyllä, kun jatkorahoitus selviää.

Toivotan puolestani kaikille hyvää jatkoa ja toivon tekeväni yhteistyötä kanssanne myös jatkossa liittyen Kaakkois-Aasian energia-asioihin! Tapaamisiin Kaakkois-Aasiassa, ja joskus myös täällä Suomessa.

Kaikkea hyvää !

toivoo

Tove Selin
Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan koordinaattori 31.5.2005 asti
The International Rivers Network, Southeast Asia Campaigner 1.6.2005 lähtien
PS. Selin sairastui ja menetti tämän työtehtävän ja palasi Suomeen syyskuussa 2005



Tiedote 31.03.2005

TIEDOTUSVÄLINEILLE
Julkaisuvapaa

KHO: FINNVERAN HARJOITTAMA SALAILU LAITONTA
– Vientiluottokampanja voitti julkisuuskiistan

KHO:n ratkaisu 23.3.2005 merkitsee, että Finnveran on muutettava aiempaa käytäntöään salata vientitakuuhankkeiden ympäristövaikutuksia koskevat tiedot. Se on suuri voitto vientitakuuhallinnon avoimuuden, läpinäkyvyyden ja julkisen valvottavuuden kannalta ja vähentää jatkossa ympäristöllisiltä ja sosiaalisilta vaikutuksiltaan haitallisille hankkeille myönnettäviä takuita kehitysmaissa.

Prosessi alkoi, kun Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja pyysi 14.2.2002 Finnveralle lähettämässään kirjeessä eräiden vientihankkeiden ympäristö- ja sosiaalisia tietoja tutkimustaan varten. Finnvera ei antanut mitään tietoja, edes sitä onko se ollut hankkeissa mukana. Niinpä Vientiluottokampanjan tilijärjestönä toimiva Suomen luonnonsuojeluliitto ry valitti asiasta Helsingin hallinto-oikeuteen.

Helsingin HO teki 23.6.2003 päätöksen, jossa Finnveralle palautettiin Vientiluottokampanjan tietopyyntö uudestaan käsiteltäväksi ja antamaan pyydetyt tiedot niin, että asiakirjoista on vain peitetty mahdolliset liikesalaisuudet. HHO:n mukaan laki asiakirjojen julkisuudesta (621/1999), jonka alainen Finnvera on, koskee myös ennen lain voimaantuloa syntyneitä asiakirjoja. Finnveran valitti asiasta Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. KHO ei muuttanut Helsingin hallinto-oikeuden päätöstä.

Vientiluottokampanjan tietopyynnön tarkoituksena oli hankkia eräiden jo toteutuneiden hankkeiden takuuarvioinnissa käytetyt ympäristö- ja sosiaalisten arviointien tiedot. Pyyntö perustui uuteen vientitakuulakiin (422/2001) ja siihen sisältyvään julkisuuslain soveltamiseen. Tietopyynnössä olivat mm. Indonesiassa sijaitsevat sellutehtaat Indah Kiat Pulp and Paper (APP), Riau Andalan Pulp and Paper (APRIL) ja Tanjung Enim Lestari (Barito Pacific).

Viime syksystä lähtien Finnvera on julkistanut suurten hankkeiden (kuten sellu- ja paperitehtaat, kaivokset ja öljyhankkeet) ympäristövaikutusten arviointiraportit 30 päivää ennen takuupäätöksen tekoa. Tosin muut hankkeet julkistetaan vain jos asiakas suostuu, mutta tähän tulee nyt muutos.

Vientitakuutoiminnan ongelma on edelleen se, ettei hankkeista vieläkään tehdä ihmisoikeus- tai sosiaalisten vaikutusten eikä kehitysvaikutusten arviointeja.

Vientiluottokampanja juhlistaa avoimuuden voittoa Suomen sosiaalifoorumin iltabileissä 9.4. klo 19 Ravintolalaiva Wäiskissä ja myöhemmin tänä vuonna järjestettävässä Vientitakuutoiminnan julkisuus –seminaarissa.

Lisätiedot: Koordinaattori Tove Selin, puh: 09-22808226, 041-5100616, sposti: tove.selin@sll.fi , Lisätiedot kampanjasta, ks kotisivu http://www.vientiluotto.net



TIEDOTE 17.3.2005

FinnWatch ja Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja

Tapaustutkimus Nokiasta alihankkijoineen Kiinassa:
VUOKRATYÖLÄISTEN EDUT JA OIKEUDET TOTEUTUVAT HEIKOSTI

Etelä-Kiinassa, etenkään vuokratyövoiman osalta Nokian toimintaohjeiden periaatteet eivät toteudu Nokian ja sen alihankkijoiden tehtaissa.

Tämä ilmenee FinnWatchin ja Vientiluottokampanjan tuoreesta tapaustutkimuksesta nimeltä Tehtaalla koko elämä - vuokratyöläisten olot Nokian ja sen alihankkijoiden tehtailla Etelä-Kiinassa. Saadakseen vuokratyövoiman arkikokemuksen esiin ne teettivät tapaustutkimuksen shenzheniläisellä ICO:lla (Institute of Contemporary Observation). ICO mm. haastatteli 61 työläistä. Raportti kuvaa oloja Nokian kiinalaisjohtoisessa Dongguan Nokia -yhteisyrityksessä sekä alihankkijoiden Salcompin, Perloksen, Foxconnin ja BYD:in tehtailla Guangdongin maakunnassa.

Torstaina 17.3. pidetyssä tiedotustilaisuudessa raportin toinen kirjoittaja, ICO:n johtaja Liu Kaiming toivoi, että tutkimuksen tulokset auttaisivat parantamaan siirtotyöläisten asemaa ja oloja niin suomalaisissa kuin muissakin ulkomaisissa sekä paikallisissa tehtaissa.

Raportin toisen tilaajan, Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan koordinaattori Tove Selin puolestaan korosti sitä, ettei muutosta vuokratyöläisten heikkoon asemaan saada aikaan ilman kattavia ja sitovia korkeatasoisia sosiaali- ja ihmisoikeusstandardeja, joita suomalaisten yritysten olisi noudatettava, ja vaadittava myös alihankkijoitaan noudattamaan.

Keskeinen ongelma on palkkojen alhaisuus. Vuokratyövoima ansaitsee 40-60 euroa kuukaudessa, mistä voidaan vähentää erilaisia kuluja, jopa sakko työpisteeseen nukahtamisesta. Niin Nokia kuin alihankkijatkin ovat pitkälti ulkoistaneet myös työvoiman rekrytoinnin. Palkat maksetaan yksityisille värväystoimistoille, joiden on määrä hoitaa vuokratyöläisten palkanmaksu ja sotut. Jotkut värväystoimistot pidättävät palkasta hallintokuluja. Vuokraväki ei nauti lakisääteistä sotua. Suuri ongelma myös se, etteivät Kiinan lait ja kansainväliset sopimuksetkaan toteudu siirtotyöläisten osalta

Keski-Kiinan maaseudulta tulleet siirtolaiset ovat kaupunkilaisia heikommassa asemassa jo muutenkin, sillä ns. maaseutu-hukoulla (asuinpaikkakortilla) heillä ei ole oikeutta kaupunkien opetus-, sosiaali- ja terveyspalveluihin. Palkat ovat nousseet 15 prosenttia, elinkustannukset 150.

Kiinan sisäisiä siirtolaisia kutsutaan Kiinan talouden selkärangaksi. Suurin osa heistä on nuoria naisia tehtaiden tuotantolinjoilla. Kauanko he kestävät?

Tärkeimpänä työntekijäryhmänä vuokratyövoiman ja siirtolaisnaisten tulisi laillisesti ja moraalisesti voida nauttia Nokian toimintaohjeiden mukaista turvaa. Mutta ICO:n mukaan

* Nokia ja sen alihankkijat käytännössä laiminlyövät
siirtotyöläisten perusoikeuksia ja syrjivät heitä heidän
yhteiskunnallisen alkuperänsä perusteella.
      
* Yritykset eivät ole rohkaisseet työntekijöitä harjoittamaan
perusoikeuksiaan järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen
neuvotteluoikeuden osalta.
      
* Ainakaan kaksi Nokian alihankkijaa ei maksa kaikille
työntekijöilleen lakisääteistä minimipalkka eikä näiden
alihankkijoiden työntekijöillä ole sosiaaliturvavakuutusta.
      

Tällainen yritystoiminta ei välttämättä vähennä köyhyyttä. Työvoima viettää tehtaalla lähes koko valveillaoloaikansa, mutta hädin tuskin pääsee yli YK:n määrittelemien köyhyysrajojen.

Toimillaan suomalaiset yritykset edistävät epäeettistä globalisaatiota.

Raporttimme on ensimmäinen lajissaan kertoen sisäisistä siirtolaisista. Puutteineenkin tutkimus valottaa maalta tulleen vuokratyövoiman asemaa tehtailla, mikä oli tavoitteemme.

Tapaustutkimus Tehtaalla koko elämä on saatavilla FinnWatchin ja Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan toimistoista (yhteystiedot alla), tai tästä kamppanjan kotisivulta: raportti Tehtaalla koko elämä (pdf) sekä FinnWatchin kotisivulta: http://www.finnwatch.org/Kiina-raportti%20press.pdf

Lisätiedot/Vidare information:
- Institute of Contemporary Observation, johtaja Liu Kaiming, Shenzhen, Kiina, liukaiming@ico-china.org

Tove Selin, FM, koordinaattori, Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja,
puh. (09) 2280 8226, 041 5100 616,
tove.selin@sll.fi,
http://www.vientiluotto.net

Eeva Simola, M.A., tuottaja, FinnWatch-tietotoimisto,
(09) 2280 8350, 044 574 4744, eeva.simola@finnwatch.org,
http://www.finnwatch.org

Asuntolan käytävä Shenzhenissä: 12 naista per huone (Kuva Tove Selin)

Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja tiedottaa

TIEDOTUSVÄLINEILLE

Julkaisuvapaa 8.3.2005

Metsä-Botnian sellutehdas Uruguayssa on ennätysmäinen viherpesuhanke

Tänään uutisoidun sellutehdashankkeen yhteydessä on toteutettu ennennäkemätön propagandakampanja hankkeen puolesta. Metsä-Botnia on mainostanut hanketta puhtaana ja saastettomana ja että sellutehdas tekee Uruguaysta Suomen kaltaisen hyvinvointivaltion. Hankkeen sanotaan myös työllistävän tuhansia ihmisiä.

Selluhankkeen ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arviointi valmistuivat joulukuussa 2004. Maailman sademetsäliikkeen WRM:n ja Uruguayn Maan ystävien laatiman kritiikin mukaan arviot eivät täyttäneet YVA-menettelyn kriteerejä eivätkä tieteellisen tukimuksen vaatimuksia, vaan ne ovat vain hanketta puoltavia esittelyjä. Kriitikot tyrmäsivät työllistävyyden osoittamalla, että muut elinkeinot, kuten karjankasvatus, työllistävät moninkertaisesti. Hankkeen valheellinen imago perustuu luvattuihin työpaikkoihin ja hyvinvointiin, jota ei siis ole tulossa.

Metsä-Botnian Uruguayn sellutehtaan suurimmat ongelmat ovat maanomistuksen keskittyminen suuryhtiöille sekä entisen karjankasvatus- ja niittymaan muuttaminen yksilajiseksi puupelloksi. Viljeltävä laji eukalyptus on lisäksi tunnetusti ongelmallinen. Sellutehtaassa aiotaan käyttää ns. alkuainekloorivapaata valkaisutekniikkaa, jossa käytettävä kloridioksidi on myrkyllinen ja vaarallinen yhdiste.

Laitteet tehtalle toimittaa odennälöisesti suomalainen Metso, jonka toimittama tuotantolinja aiheutti äskettäin saasteongelman chileläisellä sellutehtaalla. Kyseinen tehdas Celulosa Arauco suljettiin tammikuussa 2005 tehtaan saasteiden tapettua mm. harvinaisia mustakaulajoutsenia.

Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja vaatii tehtaan rahoittajia, kansainvälisiä rahoituslaitoksia ja vientiluottolaitoksia teettämään uudet ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnit sekä selvittämään sellutehtaan vaihtoehdot, joilla taattaisiin ympäristön ja ihmisten todellinen hyvinvointi Uruguayssa. Botnian ja pohjoismaisten laitetoimittajien on otettava vastuu toimistaan.


Lisätiedot: Koordinaattori Tove Selin, Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja, puh: 09-22808226, 041-5100616, tove.selin@sll.fi
Internet: http://www.wrm.org.uy/boletin/75/Uruguay.html (engl. ja esp.)
http://www.chasque.apc.org/guayubira/celulosa/ (Grupo Guayubiran kampanja, espanjaksi)



Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja tiedottaa

Helsinki 17.02.2005

TIEDOTUSVÄLINEILLE

Julkaisuvapaa heti

Suomalaisetkin ajamassa harmaavalaat sukupuuttoon?
- Sahalin II – öljy- ja kaasuhanke Venäjällä vaarantaa alkuperäiskansojen, valaiden ja lohien elämän

Öljy-yhtö Shellin hanke Sahalinin saarella Venäjän Kaukoidässä on ajamassa harvinaiset harmaavalaat sukupuuttoon, varoittaa Maailman luonnonsuojeluliiton IUCN:n asettama riippumaton tutkijaryhmä raportissaan, joka julkaistiin eilen.

Sahalin II on maailman suurin meneillään oleva öljy- ja kaasuhanke, jossa on mukana myös kymmeniä suomalaisyhtiöitä. Arviolta 12 miljardin dollarin hankkeen pääinvestoijat ovat brittiläis-hollantilainen Shell ja japanilaiset Mitsibishi ja Mitsui. Hankeessa on lisäksi satoja alihankkijoita ympäri maailmaa, mukana suomalaiset Lemminkäinen, Masa-Yards, Rautaruukki, Quatro Gemini, Steel-Kamet ja Talhu.

Sahalinilla asuu useita alkuperäiskansoja, kuten evenkejä, joiden elinkeino ja kulttuuri ovat uhattuna tässä massivisessa hankeessa. Alueen alkuperäiskansat vaativat perustellista sosiaalisten vaikutusten arviointia ennen hankkeen toteuttamista tammikuun lopussa järjestämissään mielenosoitukissa.



Euroopan jäleenrakenus- ja kehityspankki EBRD arvioi vuonna 2003, etteivät hankkeesta tehdyt ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten selvitykset olleet riittäviä. Hanke on etsimässä vielä 5 miljardin dollarin rahoitusta julkisilta vientiluottolaitoksilta, kuten Japanin JBIC:ltä, amerikkalaisilta US ExIm Bankiltä ja brittiläiseltä ECGD:ltä. On myös epäiltävissä, että Suomen vientiluottolaitos Finnvera tukee tätä vientihanketta.

Lisätiedot:
Tutkimusryhmän raportti, ks. http://www.iucn.org/themes/business/Docs/ISRP_Report_with_covers_low_res.pdf

Ympäristöjärjestöjen kampanja Sahalin II -hanketta vastaan, ks.
http://www.sakhalin.environment.ru/en/

http://www.pacificenvironment.org/russia/sakhalin.htm



Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan avoin kirje:

Finnvera Oyj
Liiketoimintajohtaja Topi Vesteri
Apulaisjohtaja Pekka Karkovirta
Ympäristöasiantuntija Vesa Oksanen
PL 1010
00101 Helsinki

Helsinki 29.11.2004

Asia: Metso Paper Oy:n vientihanke Jiangxi Chenming Paper Co. Ltd, Kiina


Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja on ilahtunut siitä, että Finnvera totetuttaa uutta ympäristöpolitiikkaansa julkaisemalla ensimmäisen A-luokan hankkeen ympäristöselvityksen linkin internetsivullaan 29.10.2004. Uskomme, että tämä lisääntynyt julkisuus Finnveran toiminnassa edesauttaa sen toiminnan kannattavuuden ja vastuullisuuden lisääntymistä. Julkaisemalla hankkeet ja niiden ympäristötiedot edesautetaan huomattavasti riskien arvioimista ja niiden minimoimista jo valmisteluvaiheessa.

Ensimmäinen uuden ympäristöpolitiikan alainen A-hanke, Metso Paper Oy:n paperikoneen vienti Jiangxi Chenming Paper Co. Ltd:n paperitehtaaseen Kiinaan on esimerkki riskialttiista hanketyypistä. Hankkeen päärahoittaja on Maailmanpankin IFC, jolla on tunnetusti korkeat ympäristö- ja sosiaaliset kriteerit ja avoimuuspolitiikka. IFC teki oman päätöksensä jo viime toukokuussa, ja sitä edelsi ympäristövaikutusten ja mm. uudelleenasutussuunnitelmien teko. Tehdyt selvitykset vaikuttavat asiantuntevilta ja kattavilta, mutta mielestämme asiaan liittyy kuitenkin useita ratkaisemattomia ongelmia.

Kiinan voimakkaasti kasvava sellu- ja paperiteollisuus on kansainvälisen metsäntutkimuslaitoksen CIFOR:in selvityksen mukaan kestämättömällä pohjalla (CIFORin Christian Cossalterin alustus Kiinan metsätaloussektorin kansainvälisen rahoituksen ja investointien seminaarissa Beiijingissä 22.-23.09.2004). Kiinan metsäpeitto on vain 17,5 prosenttia (2000, State of the Worlds Forests 2003), joten Kiina turvautuu puunhankintaan ulkomailta. Metsäyhtiö UPM Kymmene vetäytyi äskettäin metsä- ja selluhankkeestaan Etelä-Kiinassa johtuen raaka-aineen saatavusongelmista (HS 16.11.2004). UPM yritti tällä hankeella päästä eroon kumppanisna APRILin sademetsäsellusta. Onkin syytä epäillä raaka-aineongelmia myös tämän IFC:n hankkeen kohdalla.

Kiinassa on varsinkin eri vesivoimahankkeiden yhteydessä tehty mittavia uudelleenasutussuunnitelmia ja toteutuksia. Hyvin usein ne ovat kuitenkin epäonnistuneet varojen riittämättömyyden tai katoamisen vuoksi. Viimeksi nyt marraskuussa Kiinan hallitus joutui keskeyttämään erään patohankkeen rakennustyöt paikallisten asukkaiden ryhdyttyä mellakoimaan alueella (HS 14.11.2004). Vastaavia paikallisia levottomuuksia on ollut eri puolilla Kiinaa viime vuosina. Suurin ongelma ovat riittämättömät kompensaatiot ja sopimattomat uudelleenasutusalueet sekä virkamiesten korruptio. Mielenosoittaminen ei Kiinassa ole sallittua, ja suuret joukot tyytymättömiä maaseudun asukkaita onkin pidätetty mellakoiden yhteydessä.

Haluaisimmekin kysyä seuravaa:
- Onko hankeessa mainitulla mäntyplantaasilla muita käyttäjiä?
- Onko hankkeen tieltä siirrettävän 2300 ihmisen uudelleenasuttamisen suunnitelma realistinen, ja aiotaanko sen toteuttamista seurata?
- Varmistetaanko hankkeen vuoksi työnsä menettäneen 1000 maanviljelijän elinkeinon säilyminen?
- Kuinka Finnvera on varautunut tilanteeseen, että hanke viivästyy tai peruuntuu mahdollisten levottomuuksien vuoksi?
- Onko hankkeessa varmistettu se, ettei siihen liity korruptiota?
- Mihin toimenpiteisiin Finnvera ryhtyy siinä tapauksessa, että korruptiota havaitaan?

Lisäksi kysyisimme,
- onko tehtaan työntekijöiden oikeudet turvattu, vaikka maassa ei ole vapaata ammattiyhdistysliikettä?
- Onko tehtaan rakentamiselle paikallisten ihmisten tietoinen suostumus ilman painostusta?

Saatujen tietojen perusteella on syytä vahvasti epäillä hankkeen kestävyyttä niin taloudellisesti, ympäristöllisesti, sosiaalisesti ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Emme siis kannata vientitakuun myöntämistä Metso Oy:n paperikoneen viennille Kiinaan.


Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja
puolesta

Tove Selin
Koordinaattori
p.09-22808226
sposti: tove.selin@sll.fi

FinnWatch tiedottaa:

”Kunniallinen” Suomi edelleen costaricalaisten silmätikkuna

11.11.2004, Finnwatch, Helsinki

Costaricalainen sairaalalaitehankinta, Suomi-projekti, on osoittautumassa suuren luokan korruptiotapaukseksi. Hanketta on korkotuettu suomalaisin kehitysyhteistyövaroin.
Keski-Amerikan tiedotusvälineet raportoivat yhä uusista käänteistä, ja ennen niin puhtoisen ja hyvämaineisen Suomen kunniallisuus on asetettu erittäin kyseenalaiseksi. Kun Instrumentariumin toimittamia sairaalatarvikkeita kohtaan on esitetty kritiikkiä, ja rahavirtojen kohteista ja perusteista on ollut epäselvyyksiä, on aiheellista kysyä onko suomalaisvaroilla todella pyritty auttamaan Costa Rican kansan hyvinvointia, vai pelkästään edistämään vientiä?

”Tuomioita ei ole annettu”

Ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston internet-sivuilla korostetaan kesäkuussa päivätyssä lyhyessä uutisessa (www.global.finland.fi, Costa Rican korkotukiluotto, 11.6.2004), että jutun tiimoilta ei ole annettu tuomioita.
Tähän mennessä kuitenkin jo viisi juttuun sotkeutunutta henkilöä on tutkintavankeudessa: maan entinen presidentti Rafael Ángel Calderón, Costa Rican ”Kelan” eli Cajan entistä (kohun takia eronnutta) johtajistoa, sekä Instrumentariumin costaricalaisen edustajan Fischelin toimitusjohtaja Walter Reiche. Useiden henkilöiden sekä yritysten tilejä tutkitaan edelleen. Tutkinnat koskevat lahjontaa, asiakirjojen tuhoamista, salailua tai väärentämistä, uhkailua, vilppiä jne. Tuomiot voivat vaihdella vuodesta jopa kahteentoista vuoteen.

Miksi asiasta vaietaan?

Niin Costa Ricassa ja sen naapurimaissa kuin Suomessakin mm. Suomen Kuvaledessä 40/2004 on herättänyt kovasti ihmetystä, miksi näin suuret mittakaavat täyttävästä asiasta pitkälti vaietaan? Transparency Internationalin lokakuussa 2004 julkaiseman korruptiovertailun mukaan Suomi mielletään viidettä vuotta peräkkäin maailman vähiten korruptoituneeksi valtioksi.
Suomalaisten reaktioita on kyselty useaan otteeseen costaricalaisessa lehdistössä, mutta kaikki tahot näyttävät sanoutuvan irti korruptioepäilyistä. Kuulemma siitä ei ole todisteita, että lahjusjuttu koskisi nimenomaan suomalaista korkotukihanketta.
Suomalaisten tahojen luulisi kuitenkin olevan velvollisia ottamaan selville, millaisiin projekteihin ja kenen hyväksi suomalaisia korkotukivaroja käytetään. Costaricalainen oikeusasiamies José Manuel Echandi vetosi jo lokakuun alkupuolella Costa Rican hallitukseen, että he pyytäisivät EU:ta tutkimaan yrityksiä, jotka ovat sotkeutuneet virkamiesten lahjontaan Costa Ricassa, uutistoimisto AFP:n mukaan myös Instrumentariumia on pyydetty tutkimaan (AFP 13.10.2004). Echandi korostaa, että ”kuka tahansa, joka tarjoaa lahjuksia on yhtä paljon vastuussa kuin se, joka ottaa niitä vastaan”. Hän myös toivoo, että Costa Rican ulkoministeriö estäisi vastaisuudessa vilpillisten yritysten pääsyn maan markkinoille.

Laaja korruptiovyyhti

Suomen ulkoministeriö on laatinut ”Suomi-projektista” selvityksen, josta on toistaiseksi kuultu hyvin vähän. Korruptiovyyhti on paljastumassa huomattavan suureksi, ja lahjontaepäilyjä liitetään myös Costa Rican energia- ja telekommunikaatiomonopolin ICE:n sopimuksiin ranskalaisen Alcatel-puhelinyhtiön, espanjalaisten energiayhtiöiden Unión Fenosan ja Inabensan sekä ruotsalaisen Ericssonin kanssa. SwedWatch selvittää parhaillaan Ericssoniin liittyviä korruptioepäilyjä, joiden takia yritys olisi eräiden tietojen mukaan menettänyt 130 miljoonan dollarin ja 600 000 laitteen GSM-verkkoasennuskaupat Costa Ricassa.
Samojen korkeiden virkamiesten nimet ovat tulleet esiin useiden lahjontatapausten yhteydessä, ja maan nykyisellä presidentilläkin Abel Pachecolla näyttäisi olevan yhteyksiä Alcateliin sekä Taiwanin hallitukseen, joiden epäillään tukeneen rahallisesti hänen vaalikampanjaansa.

Artikkelin kirjoittivat Hanna Maukonen ja Eeva Simola FinnWatchista

Aiheesta lisää mm:
-“Investigation sought of ill-timed european trips” (5.11.2003)
-“Ericsson contract gone” (6.10.2004),
-“Costa Rica: Ericsson pierde contrato por pago de viajes a directivos” (6.10.2004),
-“Centroamérica y las cuentas de los presidentes” (8.10.2004),
-”Corrupción sacude a Costa Rica” (14.10.2004),
- Costaricalaisen Nación-lehden CCSS-Fischel –erikoispaketti osoitteessa: http://www.nacion.com/ln_ee/ESPECIALES/ccss-fischel
- Nación-lehden ICE-Alcatel –erikoispaketti osoitteessa:
http://www.nacion.com/ln_ee/ESPECIALES/ice-alcatel

Tiedote 31.5.2004

Kehitys- ja ympäristöjärjestöt vetoavat hallitukseen:
Suomen oltava aloitteellinen Bonnin uusiutuvien energiamuotojen kokouksessa

Huomenna tiistaina Bonnissa alkaa historiallinen konferenssi - ensimmäinen hallitustenvälinen uusiutuvan energian kokous, johon odotetaan 74 ministeriä sekä noin kahta tuhatta muuta finanssimaailman, kehitysinstituutioiden, teollisuuden ja kansalaisyhteiskunnan edustajaa. Pelkästään toimittajia on rekisteröitynyt noin 600.

Virallinen Suomi, jonka delegaatiota johtaa ministeri Mauri Pekkarinen, ei ole hiiskunut tavoitteistaan, mutta viime aikoina Suomi on muun muassa vastustanut tavoitteiden asettamista uusiutuvalle energialle ja energiansäästölle. Tämä meno ei saa jatkua Bonnissa.

Bonnin kokous tarjoaa historiallisen mahdollisuuden maailman hallituksille sopia uusista keinoista ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ja energiapalvelujen tarjoamiseksi kaikille maailman asukkaille. Suomen täytyy tukea maailmanlaajuista uusiutuvan energian ohjelmaa, jolla on selvät tavoitteet, aikataulut ja rahoitusmekanismit.

Suomi pitää itseään uusiutuvan energian mallimaana. Biopolttoaineiden käyttö teollisuudessa onkin meillä hyvällä tasolla, mutta samaan aikaan olemme tuulivoiman kehitysmaa, emmekä voi ylpeillä lämpöpumpuilla tai puun pienkäytöllä. Lisäksi Suomi tukee fossiilista taloutta muuallakin maailmassa: energiaan suuntautuvista kehitysyhteistyömäärärahoista ja luotoista vain 8 % menee uusiutuville energialähteille.

Suomalaiset kehitys- ja ympäristöjärjestöt vetoavat Suomen hallitukseen, jotta se muun muassa
- Tukee sitovan uusiutuvan energian tavoitteen asettamista EU-maille. Tämän tulee olla vähintään 25 % kaikesta energiasta vuoteen 2020 mennessä. Suomen maakohtaisen tavoitteen suhteen tämä tarkoittaa 35–40 % kaikesta energiasta vuoteen 2020 mennessä, mikä on linjassa Suomen uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman kanssa.
- Sitoutuu lopettamaan fossiilisten energiamuotojen tukemisen kehitysyhteistyövaroilla, vientiluotoilla ja –takuilla vuoteen 2008 mennessä. Jotta tämä tapahtuisi asteittain, olisi jo vuodesta 2005 lähtien 20 % energiahankkeisiin suunnattavasta julkisista tuista varattava uusiutuvalle energialle.
- Edellyttää Maailmanpankkia, Euroopan Investointipankkia ja muita kansainvälisiä kehitysrahoituslaitoksia luopumaan fossiilisten energiateknologioiden tukemisesta ja siirtämään tuen uusiutuville energiamuodoille.

Vetoomuksen ovat allekirjoittaneet Suomen YK-liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen UNICEF, Greenpeace, WWF, Luonto-Liitto, Natur och Miljö, Dodo – Tulevaisuuden elävä luonto, Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja sekä Maan ystävät yhteistyössä Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen kanssa.

Lisätietoja: Kaisa Kosonen, energiakampanjavastaava, Greenpeace, p. 050 368 8488
Sirpa Pietikäinen, hallituksen puheenjohtaja, YK-liitto, p. 050 466 6222

Kansalaisjärjestöjen vetoomus löytyy täältä.
----

TIEDOTE 28.4.2004

JOKO STORA ENSOLLE RIITTÄÄ?
- Osoittautuuko investointi ekologisesti ja sosiaalisesti kestämättömään thaimaalaiseen sellu- ja paperiyhtiöön vihdoin virheeksi?

Thaimaalainen The Nation -lehti uutisoi 28.4.2004, että ruotsalais-suomalaisen Stora Enson toinen edustaja Thaimaan suurimman sellu- ja paperiyhtiön Advance Agron (AA) hallituksessa on erotettu tehtävästään Stora Enson kyseenalaistettua yhtiön tilinpäätöksen vuodelta 2003. Stora Ensolla on noin 20 prosentin omistusosuus Advance Agrosta, jonka suurin omistaja on thaimaalainen Dumnemcharnavanitin perhe ja muut omistajat japanilainen Oji Paper (5 %) ja pankit HSBC, Citibank, BNP Paribas ja UBS.

Stora Enson edustajat Advance Agron yhtiökokouksessa eivät voineet hyväksyä yhtiön vuoden 2003 tilinpäätöstä, koska he eivät saaneet selvitystä eräistä maksuista, jotka olivat menneet Dumnemcharnavatin perheen omistamille muille yhtiöille, kuten eukalyptuskuitua tuottavalle Agro Lines-, sähköntuottaja National Power Supply- ja logistiikkapalvelun tuottaja Hi-Speed Trans -yhtiöille.

Advance Agro on ollut jo parikymmentä vuotta paikallisten ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen hampaissa yhtiön aiheuttamien vakavien ympäristö- ja sosiaalisten ongelmien vuoksi. Yhtiö jäi 1980-luvulla kiinni sademetsähakkuista, ja viime vuosina yhtiö on kiistellyt paikallisten viljelijöiden kanssa maankäytöstä ja eukalyptusplantaasiensa aiheuttamista vahingollisista ympäristövaikutuksista. Alueella oleva Khao Jain kansallispuisto on myös joutunut laittomien hakkuiden kohteeksi yhtiön hankittua paikallisten viljelysmaat.

Suomessakin Maan ystävät ja Luonto-Liitto ovat jo vuodesta 2000 lähtien vedonneet Stora Ensoon, että se vetäytyisi tästä arvostelua herättäneestä hankkeesta Nyt ilmi tulleet talousepäselvyydet ja mahdollinen korruptio osoittavat, että ympäristöllisiä
ja sosiaalisia ristiriitoja aiheuttanut hanke on myös taloudellisesti ja yrityksen yhteiskuntavastuun kannalta arveluttava. Advance Agron tehtaan on suunnittellut suomalainen Jaakko Pöyry Consulting, ja sen laitetoimittajina olivat suomalaiset Valmet (nyk. Metso), Sunds Defibrator ja Alhström (nyk. Andritz), ja hanke on saanut Suomesta vientiluotot ja -takuut. Stora Enso hoitaa yhtön tuotannon markkinoinnin Eurooppaan (40 % tuotannosta).

Lähteet: http://www.nationmultimedia.com/ 28.4.2004: Advanced Agro: Boardroom row erupts over deals - StoraEnso's AA director fired as transparency queried, kansalaisjärjestöt ks.