Teemat


Tällä sivulla on vientiluottokampanjaan liittyviä aineistoja.

Briiffi Maailmanpankin IFC:n kriteerien heikennysprosessista

Järjestöjen vetoomus hallitukselle Bonnin uusiutuvien energioiden kokoukseen kesäkuu 2004

Raportti korkotukiseminaarista 23.3.2004

Kommentit Finnveran ympäristöpolitiikan uudistamisesta kevät 2004

Raportti Vientikauppa Kiinaan -seminaarista 12.09.2003

Raportti hmisoikeudent ja maailmankauppa -seminaarista 03.03.2003

Kampanjan lehdistötiedotteet 2002 - 2003

Maailmanpankin yritysrahoituslaitoksen (International Finance Corporation, IFC) ympäristö- ja sosiaalisen politiikan päivittäminen

Pakollisuudesta vapaaehtoisuuteen

Kansalaisjärjestöjen kritiikki

Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja
Marraskuu 2004

Maailmanpankin yksityisen sektorin rahoittaja IFC on paraikaa päivittämässä ympäristö- ja sosiaalista politiikkaansa, jolla säädellään sen rahoitustoimintaa. IFC:stä on tullut maailman johtava kansainvälistä hankerahoitusta säätelevien standardien määrittelijä. IFC rahoittaa itse hankkeita kehitysmaissa 17,9 miljardilla dollarilla vuodessa. Lisäksi parikymmentä johtavaa liikepankkia, kuten Citibank ja Bank of America ovat sopineet noudattavansa IFC:n standardeja kesäkuussa 2003 solmimassaan Equator Principle-sopimuksessa (www.equator-principles.com). Myös monet kansalliset vientiluotto- ja takuulaitokset käyttävät IFC:n standardeja mittatikkunaan (benchmark). IFC:n ympäristö- ja sosiaalisella politiikalla on siis valtava merkitys kehitysmaissa toteutettavien infrastruktuuri- ja teollisuushankkeiden ympäristö- ja sosiaalisiin vaikutuksiin.

IFC:llä on paraika menossa julkinen kuulemisprosessi eri puolilla maailmaa, missä käsitellään luonnosta sen uusista ympäristö- ja sosiaalisia standardeista, nimeltään Performance Srandards (toimintostandardit?). Nämä standardit vaikuttavat erilaisiin kysymyksiin; ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arvointimenettelyihin ja hallintajärjestelimiin, työoloihin, alkuperäiskansoihin, terveys- ja hyvinvointioloihin, luonnon monimuotoisuuteen ja saastumiseen, kulttuuriperintöön ja pakkosiirtoihin. IFC:n standardiluonnos sisältää monia parannuksia olemassa olevaan tilanteeseen, kuten:
- sosiaalisten ja ympäristövaikutusten yhteisarvioiniti
- huomion kiinnittäminen yritysten kykyyyn valvoa hankkeiden toteutusta
- työsuojeluohjeiden laadinta
- ympäristö- ja sosiaaliehtojen sisällyttäminen hankkeen lainasopimukseen (tosin ehdot ovat salaisia)
- ehtojen ja vaatimusten toteutumisen valvonta hankkeen elinkaaren ajan
- eräissä hankkeissa jatkuva kommunikointi paikallisyhteisön kanssa

Kuitenkaan IFC:n standardiluonnoksessa ehdotettu politiikka ei ole sitovaa. Ehdotus myös heikentää joitan jo olemassa olevia varotoimenpiteitä. Erityisen hälyttävää on se seikka, ettei IFC ole käyttänyt tässä tilaisuutta hyväkseen edistää perustarkoitustaan – kestävää kehitystä ja köyhyyden vähentämistä yksitysen sektorin avulla – ja luo standardeja, jotka olisivat esikuvana muille rahoituslaitoksille. IFC on nimittäin sanonut olevansa johtava hankerahoituksen ympäristö- ja sosiaalisen politiikan määrittelijä. Mutta nyt retoriikan ja standardiluonnoksen välillä on valtava ristiriita.

Keskeiset huolenaiheet

Mikä on sitovaa ja mikä ei

On epäselvää mitkä standradien vaatimukset ovat asiakkaalle pakollisia. Vaatimukset ovat usein tapauskohtaisia ja ne riippuvat hankkeen koosta, paikasta ja itse asiakkasta, joka voi määritellä miten standardeja sovelletaan. Luonnoksessa on lauseita kuten “mikäli on kannattavaa”, “mikäli on kustannustehokasta” ja “mikäli soveltuu”. Luonnos myös antaa IFC:n johtajistolle mahdollisuuden olla käyttämättä standardeja. Siinä tapauksessa pitää informoida johtokuntaa, mutta tämä tapahtuu jälkikäteen, jolloin päätöksen vaikutuksiin ei enää voida vaikuttaa

Vastuullisuuspolitiikka

Luonnos edellyttää, että jokaiselle hankkeelle tehdään toimintaohjelma, joka määrittelee asiakkaalle astetetut ympäristö- ja sosiaaliset vaatimukset osaksi lainasopimusta. Toimintaohjelma ei kuitenkaan ole julkinen. Ilman julkisuutta paikallisten ihmisten ja suuren yleisön on mahdotonta tietää asiakkaan eli yrityksen velvollisuuksia ja vastuuta. Toimintaohjelman luonnoksen julkistaminen olisi kriittinen tekijä hankkeen vastuullisuuden ja ehtojen täyden toimeenpanon varmistamiseksi. Se myös varmistaisi, ettei IFC kohtele joitain yrityksiä lievemmin kuin toisia. Luonnoksessa ei myöskään mainita IFC:n vastuullisuusmekanismia (oikeusasiamies) eikä sen tehtävää varmistaa standardien valvonta ja täydellinen toimeenpano.

Luonnos ei edistä IFC:n perustehtävää vähentää köyhyyttä ja edistää kestävää kehitystä

Luonnos painottaa voimakkaasti asiakkaiden vastuutta, ja määrittelee IFC:n vastuun koskemaan asiakkaille asetettujen vaatimusten toteutumisen valvontaa. Luonnoksessa ei siten määritellä mitenkään IFC:n vastuuta paikallisia yhteisöjä tai heikossa asemassa olevia ryhmiä kohtaan, eikä se vaadi IFC:tä varmistamaan, että hanke vähentää köyhyyyttä tai edistää kestävää kehitystä.

Hankkeiden hylkäysperuste epäselvä

Luonnoksessa viitataan siihen, että IFC saattaa hylätä hankehakemuksen, mutta perusteita ei määritellä. Muut rahoituslaitokset, kuten jotkut vientiluottolaitokset, ovat kehittäneet paremman järjestelmän luomalla poissuljettujen hankkeiden listan.
Luonnos vähättelee kansainvälistä lakia

Luonnoksen suhtautuminen kansainvälisiin lakeihin ja normeihin vaihtelee. Joissain tapauksissa kansainvälinen laki huomioidaan, toisissa (kuten toimintostandardi 3 koskien saastumisen ehkäisyä ja vähentämistä) asiakkaat saavat ottaa huomioon kansallisen lain, vaikka kansainvälinen laki vaatisi tiukempaa standardia.

Uuden toimintostandardin toimeenpano IFC:n rahoitustoiminnassa epävarma

On epäselvää miten toimintostandardit toimeenpannaan IFC:n rahoitustoiminnassa. IFC ei ole määritellyt sitä, kuinka uusi käytäntö sovelletaan sen eri rahoitusinstrumentteihin kuten yhtiölainoihin, investointirahoitukseen, kunnallisiin lainoihin ja välilliseen rahoitukseen. Aikaisemmin IFC:n varoitoimenpiteet ovat koskeneet kaikkea muuta lainatoimintaa paitsi välillistä rahoitusta.

Nykyisten standardien heikennys

IFC on väittänyt ettei politiikan päivitys heikennä olemassa olevaa politiikkaa. On kuitenkin selkeitä esimerkkejä siitä, ettei näin ole, esimerkiksi:
- Arviointien ei enää tarvitse olla riippumattomia
- Teknisiin ympäristöstandardeihin, kuten “saastumisen ehkäisy ja minimointi” – käsikirjaan, viitataan sanalla “sovelletaan normaalisti”, mikä lisää joustoa
- Enää ei viitata ILO.n standardeihin ja kansainvälisiin sopimuksiin koskien lapsi- ja pakkotyötä
- Ei enää vaadita, että kaikkien hankkeista kärsineiden ihmisten elintasoa parannetaan tai palautetaan ennalleen.
- Ei vaadita enää maan palautusta ihmisille, jotka on pakkosiirretty
- Ei vaadita enää pakkosiirtosuunnitelmien riippumatonta valvontaa
- Ei noudata Maailmanpankin tiukempaa maanhallintapoltiikkaa koskien alkuperäiskansoja, missä edellyttetään lainvoimaisten maaoikeuksien hankkimista alkuperäiskansoille ennen projektin toteutusta.
- Arvio siitä, vaikuttaako hanke alkuperäiskansoihin, on asiakkaan, ei IFC:n tekemä
- Ei enää kielletä rahoittamasta hanketta, jotka rikkovat jotain isäntävaltion allekirjoitamaa kansainvälistä ympäristösopimusta.
- Ei enää pidetä voimassa IFC:n nykyistä kieltoa olla toteuttamatta metsähankkeita luonnontilaisissa sademetsissä
- Ei kielletä hakkuita kriittisissä luontokohteissa kuten Maailmanpankki
- Ei eneää edellytetä tiettyjen minimikrieerien täyttämistä eräiden tuholaismyrkkyjen käytössä
- Ei enää viitata Maailman terveysjärjestön WHO:n myrkkystandardeihin
- Annetaan projektin toteuttajan arvioida kulttuuriperinnön merkitys
- Nyt viitataan radioaktiivisen materiaalin käyttöön ja käsittelyyn, kun ennen ydinvoiman ja ydinasemateriaalin tukeminen oli kokonaan kielletty

Lähde: ECA Watchin Andrea Durbinin tekstin (Overall Analyisis of IFC´s ‘Draft’ Performance Standards) pohjalta toimittanut Tove Selin



Vetoomus Suomen hallitukselle
31.5.2004

Suomen näytettävä tietä uusiutuvien energialähteiden maailmanlaajuisessa edistämisessä

Ilmastonmuutos on aikamme vakavin ympäristöuhka, jonka ennustetaan aiheuttavan mittaamatonta inhimillistä kärsimystä ja ympäristötuhoa. Ilmastonmuutoksen hillitseminen harmittomalle tasolle on jo liian myöhäistä, mutta ilmiötä ja sen vaikutuksia voidaan torjua merkittävästi, mikäli toimiin ryhdytään nyt.

Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää perustavanlaatuista muutosta energian tuotanto- ja kulutustavoissa maailmanlaajuisesti. Tässä uusiutuvat energialähteet ovat keskeisessä roolissa.

Ilmastonmuutoksen torjumisen rinnalla on kyettävä vastaamaan haasteeseen, jonka kehitysmaiden nopeasti kasvava energiatarve ympäristölle ja kehitykselle asettaa. Liki kaksi miljardia ihmistä on yhä vailla moderneja energiapalveluja. Kun aika menee polttopuiden keräämiseen, rahat kerosiiniin, eikä modernille terveydenhuollolle tai koulutukselle ole edellytyksiä, on köyhyyden kierre valmis ja ympäristö koetuksella.

Ympäristön reunaehdot huomioiva vastaus kehitysmaiden energiahaasteeseen löytyy uusiutuvista energialähteistä ja hajautetusta energiantuotannosta. Vauraiden teollisuusmaiden velvollisuus ja oma etu on tukea näiden kehitystä ja käyttöönottoa kehittyvissä maissa. Tämä ei voi tapahtua ilman uusiutuvien energialähteiden merkittävää lisäämistä samanaikaisesti teollisuusmaissa.

Kesäkuussa 2004 yli tuhat hallitusten, yritysmaailman ja kansalaisyhteiskunnan edustajaa kokoontuu Bonnin historialliseen uusiutuvan energian konferenssiin etsimään keinoja uusiutuvan energian edistämiseen kansainvälisellä yhteistyöllä. Suomi on vauras, korkean elintason maa, jonka luonnonvarojen ja energian kulutus on verrattain suurta. Maallamme on paljon uusiutuvan energian kokemusta, osaamista ja resursseja. Siten Suomella on kaikki edellytykset ja velvollisuus toimia esimerkillisesti konferenssin menestyksen takaamiseksi.

Jotta konferenssi ei tuottaisi pelkkää sanahelinää, vaan veisi Johannesburgin kestävän kehityksen prosessia eteenpäin, on valtioiden osoitettava Bonnissa sitoutuneisuutensa uusiutuvien energialähteiden edistämiseen. Me, ilmastonmuutoksesta ja muista fossiilisten polttoaineiden ympäristövaikutuksista sekä köyhyydestä ja globaalista oikeudenmukaisuudesta huolestuneet kansalaisjärjestöt vetoamme Suomen hallitukseen, jotta se

a) Toimii sen eteen, että EU sitoutuu asettamaan itselleen pitkän tähtäimen tavoitteen uusiutuvien energialähteiden osuudelle energiantuotannossa. Tämän tulee olla vähintään 25 % kaikesta energiasta vuoteen 2020 mennessä. Suomen maakohtaisen tavoitteen suhteen tämä tarkoittaa 35-40 % kaikesta energiasta vuoteen 2020 mennessä, mikä on linjassa Suomen uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman kanssa.

b) Ilmoittaa sitoutuvansa siihen, että fossiilisten polttoaineiden käyttöä edistävien hankkeiden tukeminen kehitysyhteistyövaroilla, vientiluotoilla ja -takuilla lopetetaan vuoteen 2008 mennessä. Jotta tämä tapahtuisi asteittain, olisi jo vuodesta 2005 lähtien 20 % energiahankkeisiin kehitysyhteistyön, vientitakuiden ja -tukien kautta suunnattavasta julkisista tuista varattava uusiutuvalle energialle.

c) Sitoutuu siihen, että jatkossa kaikille kehitysyhteistyön nimissä tehtäville hankkeille laaditaan kestävä energiasuunnitelma.

d) Edellyttää Maailmanpankkia, Euroopan Investointipankkia ja muita kansainvälisiä kehitysrahoituslaitoksia uudistamaan rahoituspolitiikkaansa niin, että fossiilisten polttoaineiden edistäminen korvaantuu asteittain uusiutuvien energialähteiden edistämisellä.

e) Toimii aktiivisesti sen eteen, että Bonnin kokous toimii lähtölaukauksena jatkuvalle ja kehittyvälle prosessille, jonka tulokset ovat mitattavissa.

Kansainvälisessä energia-, ilmasto- ja kehityspolitiikassa tarvitaan suunnannäyttäjiä. Suomella on nyt mahdollisuus olla yksi niistä. Vetoamme Suomen hallitukseen, jotta se tarttuisi haasteeseen.

Helsingissä 31.5.2004

Suomen YK-liitto, hallituksen puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen
Suomen luonnonsuojeluliitto, toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen
Suomen UNICEF, järjestöpäällikkö Inka Hetemäki
Greenpeace, kampanjavastaava Kaisa Kosonen
WWF, suojelujohtaja Jari Luukkonen
Dodo – Tulevaisuuden elävä luonto, puheenjohtaja Johanna Sinkkonen
Natur och Miljö, verksamhetsledare Bernt Nordman
Luonto-Liitto, pääsihteeri Lotta Ruokanen
Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja, koordinaatori Tove Selin
Maan ystävät, puheenjohtaja Leo Stranius
yhteistyössä Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen kanssa



Raportti
Terveyttä korkotukiluotolla – väheneekö köyhyys kehitysmaissa? -seminaarista 23.3.2004 Hotelli Arthurin auditorio, Helsinki
Järjestäjät: Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan Lääkärin sosiaalinen vastuu ry. Raportin laati FinnWatchin työntekijä Katja Ikonen, toimitus Tove Selin.

Seminaarin kulku

Seminaarin avasi Patrick Sandström Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:stä, ja hän toimi myös seminaarin puheenjohtajana.

Aluksi Tove Selin Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjasta kertoi korkotukiluottojen synkästä historiasta. Selin esitteli kaksi esimerkkitapausta; Phoenix Pulp and Paperin Thaimaassa sekä Pasarin kuparisulaton Filippiineillä. Molemmat tehtaat ovat toiminnallaan aiheuttaneet muun muassa vakavaa ympäristön saastumista. Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja on huolissaan luottojen myöntämisestä esimerkkitapausten kaltaisille sosiaalisesti tai ympäristön kannalta ongelmallisille hankkeille ja vaatii vientiluotoille muun muassa avoimuutta ja sitovia ympäristö- ja sosiaalisia kriteerejä.

Selinin puheenvuoron jälkeen käytiin keskustelua hankkeiden onnistumisen arvioinnista ja todettiin tässä olevan eroja viranomaisten ja kansalaisjärjestötason välillä.

Seuraavaksi korkotuista vastaava virkamies Harri Sallinen ulkoministeriöstä kertoi korkotukiluottojärjestelmästä. Sallinen kartoitti vientiluottojärjestelmää ja sen historiaa seuraavasti:
- vientiluottoja myöntävät kansalliset vientiluotto- ja takuulaitokset (Suomessa Suomen Vientiluotto Oy ja Finnvera Oyj)
- Korkotukiluotot ovat osa vientiluottojärjestelmää: UM myöntää kehitysmaihin suuntautuville vientiluotoille korkotukea, joka maksetaan kehitysyhteistyömäärärahoista – luotto on vastaanottajalleen koroton
- Vienninrahoitusjärjestelmä luotiin 1960-luvulla, jolloin perustettiin vientiluottoja myöntävä Suomen Vientiluotto Oy sekä Vientitakuulaitos - nykyinen Finnvera Oyj, joka myöntää vientiluottojen valtiontakuita Suomessa
- Korkotukiluotot uudistettiin vuonna 2001, jolloin astui voimaan uusi laki kehitysmaihin myönnettävistä vientiluotoista (Finnveran rooli luottojen takaajana säilyi)

Sallinen valaisi korkotukiluottojen myöntämisperiaatteita kertomalla, että luottojen myöntämistä sääntelevät laki kehitysmaihin myönnettävistä vientiluotoista, hallituksen uuden kehityspoliittisen ohjelman linjaukset ja kansainvälisen tason OECD-konsensus. Toteutettavien hankkeiden tulee olla taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestäviä. Ulkoasiainministeriö arvioi korkotukihankehakemukset linjausten pohjalta eri intressitahot huomioon ottaen (lausuntokierros).
Sallinen antoi lisäksi faktatietoa korkotuen hallinnoinnista, maksatuksesta, lahja-asteesta, sekä hankkeen käsittelyprosessista

Keskusteltiin siitä, miksi Suomi ei ole luopumassa korkotukijärjestelmästä, vaikka OECD/DAC sitä suosittaa. UM:n edustajan mukaan korkotukiluotto on tällä hetkellä ainoa käyttökelpoinen instrumentti kehitysmaissa, minkä vuoksi siitä ei haluta luopua. Korkotukijärjestelmää pyritään kuitenkin parantamaan ja kehittämään esimerkiksi arvioinnin kautta. Hankkeiden systemaattista arviointijärjestelmää ei ole olemassa, mutta päämääränä on pyrkiä arvioimaan kaikki hankkeet. Keskustelussa nostettiin esiin korkotukimaksatusten vähentyminen johtuen tämänhetkisestä alhaisesta korkotasosta ja suurten hankkeiden häviämisestä pienten hankkeiden tieltä

Patrick Sandström kertoi seuraavaksi Suomen korkotukiohjelman arvioinnista 2003, jonka oli toteuttanut konsulttiyhtiö WaterPro Partners Ltd. Heidän edustajansa ei valitettavasti ennättänyt paikalle esittelemään evaluaatiota, joten puheenjohtaja Sandström teki sen heidän puolestaan. Evaluaatio, joka on saatavilla ulkoministeriöstä, oli tehty vuosina 1992-2001 Kiinassa ja Vietnamissa toteutetuista hankkeista. Evaluaation kohteena oli Kiinassa 12, Vietnamissa 4 hanketta. Sanström huomauttu, että terveydenhuoltohankkeet olivat saaneet arvioinnissa muita keskimääräistä heikommat arviot

Esimerkki 1, Shanghain verikeskus:
Arviointiryhmän johtopäätös oli, että projekti oli osittain onnistunut (verenluovutuskulttuurin luominen), mutta koko hanke ei ollut onnistunut täysin. Ryhmän mukaan samantyyppisiä projekteja tarvitaan Kiinaan parannettuina versioina.

Esimerkki 2: Shougangin sairaalaprojekti:
Arviointiryhmän johtopäätös oli, että projekti onnistui. Sairaalalaitteiden vienti voi onnistua, jos samalla panostetaan käyttö- ja korjaushenkilökunnan koulutukseen.

Esimerkki 3: Dalian sairaalaprojekti:
Arviointiryhmän johtopäätös oli, että projektin epäonnistuminen johtui puutteellista koulutuksesta (laitteiden korjausvalmius puuttui), kieliongelmista ja laitteiden hajasijoittamisesta moneen sairaalaan.

Esimerkki 4; Guanxin terveysprojekti: (laiteinvestoinnit maaseudun terveydenhuollon kehittämiseksi ja ikääntyneiden hoidon parantamiseksi)
Arviointiryhmän johtopäätös oli, että koulutusta, laitteiston vaihtoa ja varaosien saatavuutta parannettava

Kaikenkaikkiaan laitteiden huoltoon ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, minkä vuoksi ne rikkoutuvat nopeasti. Varaosien saatavuudessa on ongelmia. Henkilökuntaa tulisi kouluttaa huoltamaan laitteita. Tulevaisuuden strategiana tulisi arviointiryhmän mukaan olla koulutuksen, kehityksen ja vaikuttavuuden lisääminen ja puhtaasta laiteviennistä eroon pääseminen

Arviointiryhmä suositti myös seuraavia toimenpiteitä: tulisi valita 5-6 ensisijaista kohdemaata; yhteistyötä Kiinan ja Vietnamin kanssa jatkettava; ministeriön ja yritysten valittava kohteet yhdessä; hankkeita tulee toteuttaa muillakin sektoreilla; suomalaisilla oltava vastuu hankkeiden onnistumisesta; korkeasta kotimaisuusasteesta tulee luopua; UM:n tulisi osallistua myös kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten projekteihin; pitäisi siirtyä luoton ja lahja-avun yhdistelmään; korkotuen rinnalle tulisi saada takauksia; pienluotot tulisi ottaa käyttöön; hallintoa tulisi tehostaa joko ministeriön sisäisin järjestelyin tai ulkoistamisen kautta; epäonnistumisten syitä tulisi selvittää riippumattomasti

Lopuksi Kari S. Lankinen, PSR Consulting-yhtiöstä alusti aiheesta Sairaalahankkeet ja Kiinan terveydenhuollon kehitys.

Lankisen esitys perustui Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:n omistaman PSR-Consulting –yhtiön ulkoministeriölle tekemiin ennakkoarvioihin Kiinan sairaalalaitehankkeista.

Kiinan terveydenhuoltoon panostettu vuoden 1949 jälkeen huomattavasti vesi- ja jätehuollon, äitien ja lasten terveydenhuollon ja henkilökohtaisen hygienian osalta sekä perustamalla epidemioiden ehkäisyasemia. Tartuntatautitilanne maassa onkin parantunut merkittävästi viimeisten 50 vuoden aikana. Krooniset sairaudet ovat väestön ikääntymisestä johtuen lisääntyneet. Ongelmana Kiinassa on terveydenhuoltopalveluiden epätasainen jakautuminen maaseudun ja kaupunkien välillä: 80% palveluista on kaupungeissa vaikka 75% väestöstä asuu maaseudulla. Vuonna 1996 pidetty 1. kansallinen terveyskokous aloitti Kiinassa uudistusten sarjan, jossa terveydenhuollon suunnitteluvastuu siirrettiin kunta- ja maakuntatasolle. Kehityskohteiksi otettiin maaseudun palvelut, ehkäisevä terveydenhuolto ja resurssien hallinta. Tavoitteeksi maaseudun ja kaupunkien palvelutasoerojen asteittainen vähentäminen. Tänä päivänä terveyspalveluja tuottavat yksiköt ovat Kiinassa edelleen enimmäkseen valtion omistamia ja niiden toiminta on markkinataloudellisesti suuntautunutta. Käyttäjämaksuja on Kiinassa peritty aina, mutta ennen terveydenhuollon uudistuksia hinnat pidettiin alhaisina ja potilaiden turvana oli useita vakuutusjärjestelmiä. Terveydenhuoltopalveluissa on alueiden välisiä eroja palveluiden keskittyessä keskus- ja yliopistosairaaloihin.

Terveydenhuollon kustannukset ovat nousseet ja samanaikaisesti sosiaalivakuutusjärjestelmien kattavuus on romahtanut (yli 70% väestöstä on vakuutuksen ulkopuolella), jolloin laitteiden käyttäjämaksut ovat nousseet jyrkästi. Korkeat käyttäjämaksut köyhdyttävät suurta väestönosaa. PSR-Consultingin arvion mukaan 50% maaseudun väestöstä on köyhtynyt korkeiden käyttäjämaksujen vuoksi. Käyttäjämaksuihin perustuva terveydenhuoltojärjestelmä lienee lähitulevaisuudessa kuitenkin ainoa realistinen ratkaisu Kiinassa. (Uusia vakuutusjärjestelmiä on kokeiluvaiheessa.) Käyttäjämaksuhelpotuksista ei ole saatavissa luotettavaa tietoa – tosiasiassa helpotuksia myönnettäneen harvoin.
Tällä hetkellä suurin osa korkotukiluotoista keskittyy Kiinaan. PSR-Consultingin sairaalalaitehankearvion mukaan aloitteentekijöinä toimivat tavallisesti suomalaiset laitetoimittajat ja hankkeiden budjetit ovat noususuunnassa. Laitehankinnat keskittyvät kaupunkeihin ja suuriin sairaaloihin, joilla on edellytykset korkean teknologian laitteiden käyttöön, vaikka investointien tarve olisi suurin maaseudulla ja perusterveydenhuollossa. Tarvearviointi on siis puutteellista ja hankinnat kalliita korkean teknologian erikoislaitteita, joiden käyttö ei ole mahdollista ilman korkeita käyttäjämaksuja. Käyttäjämaksut takaavat lainojen takaisinmaksun, johon on varauduttu hyvin.

Johtopäätöksiä:
- Sairaalalaitehankkeet Kiinassa eivät ole Suomen kehityspoliittisten linjausten mukaisia eivätkä tue köyhyyden vähentämistavoitteita, siksi hankkeiden rahoittamisesta tulisi luopua kokonaan
- Suomen tulisi noudattaa köyhyyden vähentämiseen tähtääviä kehityspoliittisia linjauksia ja keskittyä tukemaan laitehankintoja maissa, joissa käyttäjämaksuja ei peritä (uusien kohdemaiden identifiointi: hankearviointeja tehty jo Costa-Ricassa, Intiassa, Sri Lankassa, Indonesiassa ja Vietnamissa - näissä maissa ei ole käyttäjämaksuongelmaa).
- Jos kauppapoliittiset intressit toiminnan jatkamiseen ovat kovat, Kiinassa kohteiksi sopisivat paremmin perusterveydenhuollon yksiköt. Maassa tulisi myös keskittyä koulutukseen ja hyvän hallinnon kulttuurin juurruttamiseen.

Loppukeskustelua
- Esitettiin kysymys siitä, mitä Kiinan terveyshankkeiden osalta voidaan tehdä
- Jos terveyshankkeita Kiinassa halutaan jatkaa, olisi keskityttävä bilateraalisiin hankkeisiin ja koulutukseen. Jos korkotukihankkeita halutaan jatkaa, olisi keskityttävä perusterveydenhuoltoon sairaalalaitehankintojen sijaan. Tähän kommentoitiin UM:n taholta, että suhteet UM:n ja Kiinan VM:n välillä ovat vakiintuneet. Hankkeita ei ole köyhillä alueilla, koska Kiinan VM ei pysty takaamaan kaikkein köyhimpien alueiden lainoja. Kiinan hallituksen taholta terveyssektori kohteena halutaan säilyttää. Hallitus sanoo tuottavansa itse terveydenhuollon perusteknologian ja tarvitsevansa juuri laitehankintoja. Kahdenvälinen toiminta ei resurssien puutteen vuoksi ole mahdollista Kiinassa.
- Keskusteltiin käyttäjämaksuista, jotka ovat pian julkaistavan tutkimuksen mukaan yleistymässä maailmanlaajuisesti sekä siitä, että maksujen pitäisi olla tulotasoon suhteutettuja.
- Vietnamin terveydenhuoltohankkeiden osalta puuttuva koulutus on huomioitu UM:ssä ja lahja-apu on harkinnan alla.
- UM:lle esitettiin kysymys siitä, miten hankkeiden odotetaan muuttuvan uusien linjausten myötä. UM:n edustajan mukaan ennustaminen on vaikeaa - hankkeita otetaan käsittelyyn entiseen tapaan.




Kommentteja Finnvera Oyj:n vientitakuutoiminnan ympäristöpolitiikan uudistusprosessiin kevät 2004
Laatinut Koordinaattori Tove Selin, Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja


Johdanto

Finnvera on uudistamassa ympäristöpolitiikkaansa johtuen joulukuussa 2003 OECD:n neuvostossa hyväksytystä OECD:n uudesta suosituksesta yhteisistä lähestymistavoista koskien ympäristöä ja julkisesti tuettuja vientiluottoja. Vaikka kyseinen suositus ei kansalaisjärjestöjen mielestä ollut riittävän edistyksellinen turvatakseen kestävän kehityksen maailmassa, on siinä Suomen kannalta kolme kohtaa, jotka merkittävästi muutaisivat Finnveran nykysiä käytäntöjä. Muutokset koskien YVA-raporttien ja hankkeiden ympäristövaikutusten seurannan julkisuutta on käsitelty erillisessä kirjeessämme Finnveralle ja sen hallitukselle 13.02.2003. Kolmas asia on ympäristöarvioissa käytetyt kansainväliset standardit, joissa ensisijaisesti tulisi käyttää Maailmanpankkiryhmän kriteerejä ja varotoimenpiteitä. Seuraavassa on myös muutama muu nykyiseen ympäristöpoltiikkaan liittyvä huomautus ja kommetti. Lähteenä on käytetty Finnveran internetsivuilla julkaistua tietoja sen ympäristöpoltiikasta.

Vaadimme, että Finnvera toimeenpanee OECD:n suosituksen kaikilta osin ja lisäksi korjaa nykyisen käytännön epäkohtia.

Finnveran ympäristöpoltiikka

Uskottava ympäristöpoltiikka edellyttää täydellistä avoimuutta ja asiantuntevaa ympäristöosaamista hankkeiden arviointiprosesseissa. Vain avoimuudella ja asiantuntevuudella voidaan estää tarpeettomien riskien toteutuminen, kuten hankkeiden epäonnistuminen ja kaatuminen Finnveran, myöhemmin kohdemaan ihmisten maksettavaksi. Avoimuudella vältetään myös kehitysmaissa tyypillinen korruptio, jota vastaan Finnvera kertoo toimivansa. Avoimuus on siis Finnveran ja suomalaisten veronmaksajien ehdoton etu, sekä myös suomalaisten yritysten etu niiden pitkäntähtäimen kannattavuuden ja menestyksen turvaamiseksi. Salailu vain lisää parmalatien ja enronien toteutumista maailmalla, myös Suomessa.

Finnveran ympäristöpoltiikan kommentointia haittaa luonnollisesti se, ettei sidosryhmät saa nähtäväkseen Finnveran uudistetun ympäristöpolitiikan luonnoksia, joten oheiset kommentit voivat olla turhia, mikäli asiaa ollaan korjaamassa jo muutenkin. Emme myöskään tiedä mitä uusia mahdollisia ympäristöpolitiikan heikennyksiä on luvassa.

Finnvera kertoo ottavansa hankkeiden ympäistövaikutukset huomioon osana takaamiensa hankkeiden kokonaisriskiarviota. Vientiluottokampanja katsoo, että tämä lause velvoittaa Finnveraa teetämään riippumattomat ympäristövaikututuksen arviot jokaisesta vientitakuuta hakevasta hankkeesta.

Ympäristövaikutusten seulonta

Finnvera seuloo vain keskipitkän tai pitkän maksuajan vientitakuuhakemukset. Euromääräistä alarajaa ei ole. Vientiluottokampanja vaatii, että kaikki vientitakuuhankehakemukset pitäisi seuloa ympäristövaikutuksen osalta.

Hakemukset luokitellaan kolmeen ympäristöluokkaan sen muakan, onko nillä merkittäviä (A-luokka), kohtalaisia (B) vai hyvin vähäisiä (C) potentiaalisia ympäristövaikutuksia. Vientiluottokampanja katsoo, että kyseinen luokitus voidaan tehdä vain selvittämällä nämä ympäristövaikutukset eli teettämällä kansainvälisen tason riippumaton YVA kaikista hankkeista ennen luokitusta. Hankkeiden julkistaminen hakemusvaiheessa olisi välttämätöntä potentiaaisten ympäristövaikutusten selvittämiseksi etukäteen.

Ympäristöarviointi

Takuuesitykset sisältävät maininnan ympäristöluokituksista ja suuremmissa hankkeissa kuvauksen ympäristövaikutuksista.

Finnverassa suuret hankkeet menevät hallituksen päätettäväksi. Finnvera ei kuitenkaan suostu paljastamaan, mikä on suuren hankkeen euromääräinen alaraja, joten kunkin hankkeen päätöksentekotaho on salainen. Vaadimme päätöksentekojärjestelmän julkistamista.

Ympäristöluokitus

Finnveran ympäristöluokitus noudattelee mm. Maailmanpankin käyttämää A, B ja C-luokitusta. Finnvera on parina viime vuotena julkistanut muutaman taatun kaupan ympäristöluokan internetsivuillaan.

Haluaisimme tietää, millä perusteella Wärtsilän dieselvoimalat Turkkiin ja Brasiliaan on luokiteltu B-luokkaan? Miten fossiilisiin polttoaineissiin kuuluva diesel (öljy) ja sen aiheuttamat vakavat ilmastomuutosta kiihdyttävät kasvihuonekaasupäästöt voivat olla vain “kohtalaisia”? Tällaiset hankkeet pitäisi ehdottomasti laittaa A-luokkaan. Finnveran pitäisi kuitenkin välittömästi luopua kaikesta fossiilisen energian tukemisesta ja sen sijaan tukea vain uusiutuvia energiamuotoja. Joka tapauksessa diesel-hankkeista olisi tehtävä perusteellinen YVA, jossa arvioidaan myös hankkeen kasvihuonekaasupäästöt ja niiden vaikutus globaaliin ilmastonmuutokseen.

Samaan tapaan on käsittämätöntä, että Masa-Yardsin matkustaja-autolautta ja Nokian GSM-verkko ovat C-luokassa, sillä laivaliikenne ja sen tukema autoliikenne aiheuttavat merkittäviä ympäristövahinkoja, eikä matkapuhelinverkkojen pystyttäminenkään mitään ongelmatonta ole. Annetut esimerkit osoittavat, että hankkeiden ympäristövaikutusten selvittäminen perusteellisella YVA-raportilla on aivan välttämätöntä jatkossa edes oikean ympäristöluokan määrittelyn varmistamiseksi.

Kansainvälinen kehitys

Finnveran kilpailijamaista Yhdysvallat julkistaa hankkeiden ympäristötiedot 90 päivää ennen päätöksentekoa, ja etukäteistietoja antavat myös Japani, Australia ja Kanada. Monet Euroopan maat, kuten Iso-Britannia julkistavat jo nyt tietyissä tapauksissa tiedot etukäteen. Ruotsissa ollaan jo pitkään julkistettu kuukausittain lähes kaikki yli 10 miljoonan kruunun takuuhankkeet jälkikäteen. Finnveran nykyinen salailupolitiikka on siis merkittävästi kilpailua vääristävä ja poikkeava käytäntö, joka on räikeässä ristiriidassa Finnveran vakuuttelun, että se toimii kuten kilpailijamaat, kanssa. Vaadimme tämän vakavan epäkohdan korjaamista välittömästi.

Suomen tilanne

Finnvera perustelee salailuaan virheellisellä tulkinnallaan vientitakuulaista. Asian käsitelly on edelleen kesken Korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Mutta jo Helsingin hallinto-oikeuden päätös 23.6.2003 osoitti, että Finnveran vientitakuuhankkeiden ympäristötietojen salailu on lainvastaista, ja Finnveran on viipymättä annettava pyydettyjen vanhojen hankkeiden ympäristötiedot Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjalle. Uusista A-hankkeista vaadimme luonnollisesti ympäristötietojen julkistamista vähintään 30 kalenteripäivää ennen takuupäätöksen tekoa. Vielä varhaisempi julkistamien edesauttaisi huomattavasti Finnveran ympäristöasiantijoiden työtä ja vähentäisi turhien riskien toteutumista.

Lopuksi

Finnveran nykyinen ympäristöpoltiikka on ensimmäinen askel kohti kestävämpää vientitakuutoimintaa. Nyt on aika ottaa harppaus kohti todellista vastuullista ja kestävää vientitakuutoimintaa ja saada Finnveran julkisuuspolitiika samalle tasolle pahimpien kilpailijoiden, kuten Yhdysvallat, Kanada, Australia ja Japani, kanssa. OECD:n uusien ympäristösuositusten toimeenpanon jälkeen kaikki teollisuusmaat julkistavat ympäristötietonsa etukäteen, joten Finnveran nykyinen käytäntö salata myös vanhojen julkistettujen hankkeiden ympäristötiedot on varsin poikkeavaa ja kilpailua vääristävää. Tähän on saatava täydellinen muutos heti.


Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja
Psta

Koordinaatori Tove Selin



Raportti vientiluottokampanjan 12.9.03 järjestämästä Vientikauppa Kiinaan – ihmisten ja luonnon kustannuksella? -seminaarista






Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan 12. syyskuuta 2003 Helsingissä pidetyssä Vientikauppa Kiinaan -seminaarissa julkaistiin kampanjan teettämä tutkija Ge Yunin kirjoittama tutkimus Suomen viennin ja investointien ympäristö- ja sosiaalisista vaikutuksista Kiinassa otsikolla Great Leap Forward – or Backwards? Environmental and Social Impacts of the Finnish Trade with China. Seminaarissa keskusteltiin vientikaupan ehdoista ja siitä, kenen vastuulla kestävän vientikaupan edistäminen on. Seminaarissa oli noin 90 osanottajaa.

Seminaarin kulku

Seminaarin avauspuheenvuoron esitti kauppa-ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen. Ministeri Pekkarinen painotti kansainvälistä yhteistyötä ja esitteli EU:n komission 10.9. hyväksymän asiakirjan EU:n Kiina-poltiikasta. Siinä korostetaan talousyhteistyön edistävän Kiinan kehittymistä oikeusvaltioksi ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuvaksi avoimeksi yhteiskunnaksi. Toisaalta Suomen vientikauppaa ei ministerin mukaan voi ehdollistaa enemmän kuin kilpailijamaissa, koska olemme hyvin riippuvaisia viennistämme.
Tutkja Ge Yun esitteli tutkimuksensa Suomen vientikaupan ympäristö- ja sosisaalisista vaikutuksista Kiinassa. Tutkimuksessa oli tarkoitus käyttää pohjana suomalaisille vientiyrityksille lähetettyjen kyselyiden tuloksia, mutta lähetetystä 84 kyselylomakeesta vain 5 palautui. Niinpä tutkimuksessa jouduttiin tukeutumaan julkisiin asiakirjoihin ja viranomaislähteisiin. Englanninkielinen tukimus on saatavilla maksutta kampanjan toimistosta tai pdf-tiedostona näiltä sivuilta kohdasta Materiaalit. Tukimuksessa todettiin, että vaikka suomalaisten investointien osuus Kiinassa on suhteelisesti pieni, on silläkin vaikutuksensa maan ympäristön tilaan ja sosiaalisiin olosuhteisiin. Kaupan volyymi on nyt yli 2,44 miljardia euroa. Esimerkiksi kehitysyhteistyövaroista maksetuista korkotukiluotoista suurin osa menee Kiinaan. Ulkoministeriön kehityspoliittinen osasto on vastikään teettänyt evaluaation korkotukihankkeista, ja varsinkin niiden köyhyyttä vähentävä vaikutus on jäänyt toteutumatta. Investointihankkeista kyseenalaisin on UPM-Kymmenen sellutehdas Changshussa Jiangsun maakunnassa. Se käyttää raaka-aineenaan Indonesian sademetsistä tuotettua sellua. UPM-Kymmene ja Stora Enso ovat myös perustamassa suuria teollisia vieraan puulajin puuplantaaseja Etelä-Kiinaan.

Kiinalainen ympäristöaktivisti Pacific Environment -järestössä työskentelevä Wen Bo kertoi seminaarissa Kiinan ympäristön tilan heikkenemisestä ja sen aiheuttamista kustannuksista. Kiinan valtavan talouskasvun maksumiehenä on ennenkaikkea ympäristö. Nykyinen kehitysmalli aiheuttaa mm. tulvia, maanvörymiä, punaista vuorovettä sekä terveysongelmia. Aavikoituminen on maan vakavimipia ympäristöongelmia. Maan ympäristöviranomaisten laskujen mukaan ympäristön pilaantuminen maksaa vuosittan 5 % Kiinan BKT:stä. Kiina myös kuormittaa naapurimaitaan mm rakentamalla vesivoimaloita Laosiin ja tuomalla raakapuuta Burmasta ja Indonesiasta. Kiina onkin nykyään maailman toiseksi suurin raakapuun tuoja, Japanin jälkeen.

Finpron Kiina-tuntija Ilpo Kaislaniemi vakuutti kommenteissaan, että ulkomaiset investoinnit ja kaupan vapauttaminen parantavat kiinalaisten elinoloja ja edistävät myös demokratian toteutumista. Kiinalaisia tulee suomalaisyritysten kautta Suomeen opiskelemaan ja omaksumaan täkäläisiä arvoja niin ympäristön kuin sosiaalisten kysymystenkin suhteen. Toisaalta nykyinen alueellisesti epätasainen talouskasvu voi johtaa poliittiseen epävakauteen.

Suomen ammatiliittojen keskusliiton SAK:n kansainvälisten asiain sihteeri Turo Bergman muistutti, että Kiina on vanha kulttuuri ja muutokset tapahtuvat hitaasti. Kiinasta on tullut myös uhka suomalaiselle työläiselle, kun suomalaisyhtiöt siirtävät tuotantoaan Kiinan, kuten kemijärveläinen Salcomp äskettäin ilmoitti tekevänsä. Vaikka Kiinassa toimii vain yksi virallinen ammattiliiitto, joka ei ole kansainvälisten vapaiden ammattiyhdistysten järjestön jäsen, Bergmanin mukaan ammattiliitot hyväksyvät maassa maan tavalla-periaatteen. Kuitenkin tarvittaessa voidaan myös maiden hallituksia painostaa, mutta silloin toimitaan kansainvälisen työjärjestön ILO:n kautta.

Amnestyn Suomen osaston puheenjohtaja Petri Merenlahti huomautti omassa kommentissaan, että ulkomaankaupaa pitää ohjata sitovin standardein. Yritysten kannattaa sitoutua esimerkiksi YK:n ihmisoikeusjulistukseen, sillä osottamalla vahvaa yhteiskuntavastuuta yritykset hyötyvät myös taloudellisesti välttämällä turhia riskejä ja saavuttamalla sijoittajien ja kuluttajien luottamuksen.

Seminaarin kommentoijiksi oli pyydety myös suuret Kiinassa toimivat suomalaisyritykset UPM-Kymmene, Kemira ja Nokia, mutta kukaan näistä ei päässyt tai halunnut tulla paikalle. Nokia kuitenkin lähetti kirjallisen lausunnon, jossa se vakuutti toimivansa kestävästi ja rahoittavansa Kiinassa myös mm. puiden istustua ja tulvanorjuntaa. Yritysten haluttomuus osallistua avoimen keskusteluun kuitenkin asettaa niiden yhteiskuntavastuupuheet outoon valoon.

Seminaarin lopussa käydyssä keskustelussa oli aktiivisemmin mukana ulkoministeriön virkamiehet, jotka vakuuttivat suomalaisten toimivan paremmin kuin muut. He myös arvostelivat kansalaisjärjestöjä uuskolonialismista eli kuulemma vieraiden arvojen viemisestä Kiinaan. Tämä seminaari oli kuitenkin suunnattu suomalaisille toimijoille, joiden pitäisi toimia vähintään yhtä vastuullisesti ja noudattaa samoja ympäristö- ja sosiaalisia standardeja kuin täällä kotimaassakin. Toisaalta Kiinalle voisi kyllä antaa ohjeen, ettei se toistaisi samoja virheitä kuin mitä me olemme tehneet teollisuusmaissa, huomautti seminaarin puheenjohtajana toiminut Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Eero Yrjö-Koskinen lopuksi.

Lopuksi

Kiinan ympäristön tilan heikkeneminen ja ihmisoikeuksien polkeminen voi koitua kohtaloksi myös suomalaisyrityksille, jos tilanne kärjistyy esimerkiksi vallankumoukseksi. Kiinassa voi käydä kuten Indonesiassa, jossa talouskriisin seurauksena syrjäytetyn diktaattori Suharton jälkeen maa ajautui paikoin anarkiaan ja väkivaltaisuuksiin. Talouskriisissä ryvettyneiden yhtöiden lainat menivät roskapankkeihin ja maksamattomat tuontikaupat Indonesiaan ja viejämaan kahdenväliseen velkaan. Näin kävi mm. Valmet-Metson myymälle paperikoneelle, joka piti asentaa indonesialaisen APRIL-yhtiön Riau Andalan Pulp and Paper –tehtaalle. Paperitehdasta ei koskaan rakennettu ja paperikone jäi satamiin. Valmet toki sai rahasa, Finnveran takuiden ansoista, mutta nyt rahoja peritään Indonesian valtiolta. Vastuullinen vienninedistäminen voi estää tällaiset kuprut.

Helsingissä 3.11.2003

Koordinaattori Tove Selin


Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan 03.03.03 järjestämän
Ihmisoikeudet ja maailmankauppa –seminaarin raportti

Johdanto

Kampanjan järjestämän ihmisoikeusseminaarin tarkoitus oli toisaalta herättää keskustelua vientiluototuksen ihmisoikeusvaikutuksista ja toisaalta herättä ihmisoikeusjärjestöjen ja –aktiivien kiinostus vientiluototukseen.

Seminaariin osallistui lähes 60 osanottajaa eri piireistä. Valtaosa paikallaolijoista oli opiskelijoita ja kansalaisaktivisteja, mutta oli siellä yritysten ja valtionhallinnonkin edustajia. Lisäksi paikalla oli muutama toimittaja (Hufvudstadbladet, Vihreä Lanka, Luonnonsuojelija). Poissa olivat sen sijaan vientiluottolaitokset. Finnvera ei suostunut tulemaan paikalle vedoten siihen, että heidän ei tarvitse keskustella näistä asioista.

Seminaarin kulku

Koordinaattori Tove Selin avasi seminaarin. Seuraavaksi kansalaisjärjestötutkija Ville-Veikko Hirvelä piti alustuksen otsikolla Ihmisoikeudet ja maailmankauppa, jossa puhuttiin lähinnä maailmankaupan sejä Maailman kauppajärjestön toimien aiheuttamista ihmisoikeusongelmista. Hänen jälkeensä seminaarin ulkomainen vieras indonesialainen Avi Mahaningtyas piti esitelmän otsikolla Kuolleet kalat, saastutettu ilma – suomalaiset metsähankkeet Indonesiassa. Siinä kerrottiin lähinnä suomalaisten varustamien Sumatralla sijaitsevien sellu- ja paperitehtaiden aiheuttamista terveysvaikutuksista paikallisessa väestössä. Avi näytti videon, jossa kuvattiin ihmisten vedestä saamia ihosairauksia ja ilmansaasteiden aiheuttamia hengitysvaikeuksia. Avin esitelmä on saatavilla kampanjatoimistosta paperiversiona. Lisäksi kampanja sai haltuunsa kyseisen video-cd:n. Sitten ihmisoikeusliiton vs. pääsihteeri Kati Jääskeläinen selvitti, mihin ihmisoikeussopimuksiin ja julistuksiin Suomi on sitoutunut. Kampanjan mielestä näiden sopimusten ja julistusten pitäisi koskea myös suomalaisyritysten toimintaa ulkomailla, varsinkin jos yritykset käyttävät valtiollisia vientitukia.

Kahvin jälkeen Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson esitteli Amnestyn toimintaa ja politiikkaa asiassa. Amnesty on aiemmin pyrkinyt tukemaan yritysten vapaahetoisia toimia, mutta nyt Amnesty on kääntymässä sitovien kriteeristöjen kannalle nähtyään, ettei vapaaehtoinen tie johda muutoksiin. Seuraavaksi ulkoministeriön ihmisoikeusyksikön yksikönpäällikkö Johanna Suurpää kommentoi alustuksia ja esitti ministeriön kannan. Ministeriö toki pyrkii edistämään Suomen ratifioimia ihmisoikeussopimuksia. Viime aikoina on yhä enemmän kiinnitetty huomiota yritysten kasvavaan rooliin. Seminaariin oli lisäksi lupautunut kommentoimaan Suomen Ammattiliittojen Keskusliiton ekonomisti Peter Boldt, mutta hän ei tullutkaan paikalle.

Loppukeskustelussa puhuttiin siitä, riittääkö vapaaehtoisuus vai tarvitaanko sääntelyä. Lisäksi Avilta tiedusteltiin, mitä he Etelässä haluavat, vientiluototuksen lopettamista vai mitä.

Helsingissä 26.03.2003

Tove Selin
Koordinaattori



SEURAAVASSA KAMPANJAN LEHDISTÖTIEDOTTEET VUOSILTA 2002 - 2003

Tiedote 11.12.2003: Vastuuton vientiluototus jatkuu

Tiedote 20.11.2003: OECD:n vientiluottojen ympäristösopimus

Tiedote 19.11.2003: APP:n vientiluottovelat oikeuteen

Tiedote 09.10.2003: Viennillä vihreä aavikko ja Jan Kunnaksen kolumni Aracruzista ja Veracelista

Tiedote 05.08.2003: HHO: Finnveran perusteltava salailuaan

Tiedote 04.08.2003: Eukalyptusplantaasit vievät terveyden ja elinkeinon

Tiedote 19.05.2003: Paikalliset suuryhtiön panttivankeina Brasiliassa





Lehdistötiedote 11.12.2003 Julkaisuvapaa

Vastuuton vientiluototus jatkuu
OECD:stä heikko ympäristösuositus vientiluottolaitoksille

(Pariisi 11.12.03) Teollisuusmaiden yhteistyöjärjestön OECD:n ministerineuvostossa Pariisissa tänään allekirjoitettava vientiluottolaitosten yhteinen ympäristösuositus (“Common Approaches on Environment and Officially Supported Export Credits”) antaa vientiluottolaitoksille edelleen mahdollisuuden tukea suuria vahingollisia infrastruktuuri- ja teollisuushankkeita ottamatta huomioon kansainvälisten ympäristö- ja sosiaalisten sopimusten minimistandardeja ja paljastamatta ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten tietoja kohdealueella tai muille sidosryhmille, sanoo kansalaisjärjestöjen ECA Watch-verkosto, jossa on mukana ympäristö-, kehitys-, ihmisoikeus- ja ammattiyhdistysliikkeitä ja -järjestöjä ympäri maailman.

“Ympäristösuosituksen porsaanreiät ovat niin suuria, ettei suositus edellytä vientiluottolaitoksilta juuri mitään”, sanoo Sebastian Godinot Pariisista Ranskan Maan ystävistä kansainvälisestä ECA Watchista. “Tämä jatkaa vientiluottolaitosten “race to the bottom” –ilmiötä.”

Vaikka ohjeistossa viitataan kansainvälisiin standardeihin, se ei vaadi vientiluottolaitoksia noudattamaan mitään tiettyjä standardeja, vaan antaa näille mahdollisuuden valita haluamansa standardit – tai olla käyttämättä mitään standardeja lainkaan. Ja vaikka uudessa suosituksessa toivotaan ympäristötietojen julkistamista 30 päivää ennen lopullista tukipäätöstä, tätäkään ei vaadita eikä tukea hakevia yrityksiä vaadita myöskään konsultoimaan kohdealueen ihmisiä tai muita sidosryhmiä. Myös väärinkäytösten varalta luotu vastuullisuusmekanismi jää puolitiehen. Toisaalta Suomen vientiluottolaitosten Finnveran ja Fiden osalta tämä julkistamissuositus olisi toteutuessaan merkittävä muutos nykytilanteeseen, jossa ne eivät suostu antamaan juuri mitään tietoja julkisuuteen.

“Tämä suositus vahvistaa sen, että rahoituslaitosten keskuudessa vientiluottolaitokset ovat pahasti jälkijunassa. Muun muassa suuret yksityiset liikepankitkin ovat vastikään sopineet noudattavansa Maailmanpankkiryhmän edistyksellisiä standardeja (ns. Equator Principles)”, sanoo Tove Selin Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjasta.

OECD:n ympäristösuositus kehitettiin edistämään vientiluottolaitosten välistä koherenssia ja muodostamaan vientiluottolaitoksille yhtenäiset ympäristöstandardit. Kuitenkin kuten ECA Watchin OECD-neuvottelujen alussa jukaisema raportti “Race to the Bottom Take II” osoittaa, edellinenkään ympäristösuositus vuodelta 2001 ei pystynyt estämään tai lievittämään vientiluottolaitosten tukemien hankkeiden tuhoisia sosiaalisia, ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutuksia. Julkaisu on saatavilla internetistä osoitteesta www.eca-watch.org.

Lisätiedot: Koordinaattori Tove Selin, puh: 09-22808226, 041-5100616, tove.selin@sll.fi




Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan ja ECA Watchin

Lehdistötiedote 20.11.2003

Julkaisuvapaa

Kansalaisjärjestöt tuomitsevat eräiden OECD-maiden hallitusten toimet tuhota vientiluottolaitosten kansainvälinen ympäristösopimus

Ympäristö-, ihmisoikeus- ja kehitysjärjestöt ympäri maailman tuomitsevat mm. Suomenkin hiljaa hyväksymät toimet, jotka johtivat porsaanreikiin ja salailuun teollisuusmaiden yhteistyöjärjestön OECD:n jäsenmaiden vientiluottolaitosten ympäristösopimuksessa nimeltä “OECD Agreement on Common Approaches on Environment and Officially Supported Export Credits”. Jäsenmaiden hallitusten on ilmoitettava, hyväksyvätkö ne sopimuksen, jossa edellytetään ympäristöstandardien käyttöönottoa ja muita toimenpiteitä vientiluottolaitoksissa, 21.11.2003 mennessä. Vientiluottolaitokset ovat suurin rahoituksen lähde luonnonvaroja hyödyntävissä ja infrastruktuurihankkeissa kehitysmaissa. Valitettavasti OECD:n vientiluottotyöryhmässä Pariisissa nyt neuvoteltu sopimus ei täytä niitä perusvaatimuksia, jotka johtaisivat vientiluototuksen ympäristö- ja sosiaalisiin standardeihin.

“OECD:n sopimus ei nykyisessä muodossaan vaadi vientiluottolaitoksilta mitään. OECD-maiden hallitukset uhkaavat näin toiminnallaan maailman yhteisöjä ja ympäristöä”, sanoi Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan koordinaattori Tove Selin.

Monien hallitusten, kuten Yhdysvallat ja Iso-Britannia, kannan mukaan hankkeiden myönteiset vaikutukset edellyttäisivät Maailmanpankin ympäristöstandardien noudattamista ja ympäristövaikutusarviointiraporttien (YVA) julkistamista yleistä keskustelua varten. Syyskuussa 2003 julkaistu sopimusluonnos sisälsi nämä varaumat. Kuitenkin sopimukseen lisättiin alakohta 12.3., joka antaa vientiluottolaitoksille mahdollisuuden olla noudattamatta näitä standardeja. Saksa puolestaan ajoi vastaavia porsaanreikiä velvoitteeseen julkistaa YVA.

“Hallitusten pitäisi kieltäytyä allekirjoittamasta tätä katastrofaalista viherpesusopimusta ja jatkaa neuvotteluja todellisista ja merkittävistä uudistuksista”, sanoi Tove Selin Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjasta.

OECD:n jäsenvaltiot ovat jo usean vuoden ajan neuvotelleet yhteisten ympäristöstandardien luomisesta vientiluottolaitoksille. Nämä neuvottelut lähtivät käyntiin Yhdysvaltojen vientiluottolaitoksen US Ex-Im Bankin päätöksestä 1990-luvun alussa kieltäytyä Kiinan Kolmen solan padon rahoituksesta. Sen sijaan Saksan vientiluottolaitos Hermes ynnä muut astuvat sen tilalle rahoittamaan tätä hanketta, eivätkä ne kiinnittäneet mitään huomiota yli miljoonan ihmisen pakkosiirtoon ja hankkeen aiheuttamiin kielteisiin vaikutuksiin uhanalaisille lajeille kuten Jangtsejoen delfiineille.

Lisätietoja Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan koordinaattorilta Tove Seliniltä, yhteystiedot ja kansainvälisen vientiluottokampanjan ECA Watchista www.eca-watch.org.




Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan
LEHDISTÖTIEDOTE 19.11.2003

Asia Pulp and Paper-yhtiön vientiluottovelat oikeuteen

Yhdysvaltojen vientiluottolaitos US Ex-Im Bank perää saataviaan oikeudessa Aasian suurimpiin kuuluvan metsäyhtiön Asia Pulp & Paperin vientiluottoveloista Indonesiassa. APP:n tehtaita Indonesiassa on mm. PT Indah Kiat Pulp and Paper, jossa on myös suomalaiset koneet ja vientiluotot sekä -takuut. US Ex-Im Bank haastoi APP:n oikeuteen lokakuun lopussa, koska ei ollut tyytyväinen APP:n kanssa sovittuhin velkajärjestelyihin. US Ex-Im Bankin saatavat APP:ltä ovat 104 miljoonaa dollaria.

Suomen vientitakuulaitoksen Finnveran kokonaissaatavat Indonesiasta ovat noin 80 miljoonaa euroa, ja niistä suurin osa liittyy suomalaisten rahoittamiin ja varustamiin sellu- ja paperitehtaisiin Indonesiassa. Suomalaistehtaita ovat Indah Kiatin lisäksi mm. PT Riau Andalan Pulp and Paper, PT Indorayon ja PT Tel, jotka kaikki ovat tunnettuja sademetsien hävittäjiä, laajojen yksilajisten puuplantaasien istuttajia, paikallisten maaoikeuksien loukkaajia ja saastuttajia. Hankekohtaista vientiluoton ja -takuun tai vientiluottovelan määrää ei Suomessa saada tietää, joten emme tiedä onko Suomi pitänyt veronmaksajien puolta APP:n vientiluottovelkojen uudelleenjärjestelyissä kuten US Exim Bank. Seuraava mahdollisesti suomalaisrahoitteinen sellutehdas Indonesiassa on suunnitteilla Etelä-Kalimantanille, mutta vientiluottotoiminnan salailun vuoksi emme tiedä onko tämä hanke nyt harkinnassa ja onko tällä kertaa otettu huomioon hankkeeseen liittyvät riskit riittävässä laajuudessaan, jottei vastaavaa velkataakkaa synny.

APP-yhtiö ilmoitti maaliskuussa 2001, että se keskeyttää 13,9 miljardiin dollariin nousseiden velkojensa maksun. Näistä veloista noin 6,7 miljonaa dollaria liittyy pääosin yhtiön neljään Indonesiassa toimivaan sellu- ja paperitehtaaseen, joita ovat PT Indah Kiat Pulp & Paper, PT Pabrik Kertas Tijwi Kimia, Pt Lontar Papyrys Pulp and Paper Industry ja PT Pindo Deli Pulp and Paper Mills. APP:n muut tehtaat sijaitsevat Kiinassa, Singaporessa, Yhdysvalloissa, Intiassa, Meksikossa ja Malesiassa. Joulukuusssa 2000 uutisoitiin että Stora Enso olisi ostamassa APP:tä, mutta hanke ilmeisesti kariutui APP:n velkoihin.


Lisätietoja: Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan koordinaattori Tove Selin, puh: 09-22808226 tai 041-5100616, sähköposti tove.selin@sll.fi
- US Ex-Im Bankin uutinen on sen verkkosivuilta, www.exim.gov - press releases – 29.10.2003




Jan Kunnaksen kolumni
HALUATKO OLLA OSALLISENA SADEMETSIEN HAKKAAMISESSA TAI
EUKALYPTUSPLANTAASIEN LAAJENTAMISESSA?

Vastikään julkistettiin Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan teettämä tutkimus suomalaisten tahojen myötävaikutuksella rakennetusta maailman suurimmasta
valkaistua eukalyptussellua valmistavasta Aracruz Celulosen tehtaasta Espirito Santon osavaltiossa Brasiliassa. Brasilialaisen kansalaisjärjestön FASE-ES:n tekemän tutkimuksen mukaan tehtaalla ja siihen liittyvillä eukalyptusplantaaseilla on
huomattavia sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia. Tästä huolimatta tutkimus ohitettiin tiedotusvälineissä hämmästyttävällä hiljaisuudella.

Tutkimuksen tekee ajankohtaiseksi se, että ruotsalais-suomalainen Stora Enso on päättänyt rakentaa uuden Veracel Celulosen sellutehtaan Brasilian Bahian osavaltioon yhdessä Aracruzin kanssa. Vaarana on että samat ongelmat toistuvat. Sellutehtaan mahdollisten rahoittajien joukkoon kuuluvat veronmaksajien rahoilla toimivat Euroopan ja Pohjoismaiden investointipankit sekä vientiluottolaitokset Pohjoismaiden investointipankki on jo aiemmin brasilialaisen BNDES-pankin välityksellä osallistunut Aracruzin uuden kuitulinjan rakentamisen ja eukalyptusplantaasien laajentamisen rahoitukseen. Suomalaisten veronmaksajien omistamat vientiluottolaitokset ovat taas osallistuneet laitetoimitusten luotottamiseen.

FASE-ES:n tutkimuksen mukaan Aracruzin mieltymys ostaa hedelmällisiä tasankomaita eukalyptusplantaaseja varten on esteenä tuiki tarpeellisen maareformin toteuttamiselle. Maattomien liikkeen mukaan yksinomaan
Espirito Santossa on lähes 65 000 maapalstaa odottavaa perhettä. Vihreän aavikon vastaisen liikkeen mukaan Aracruz hakkasi 1990-luvun alkuun asti myös
Brasilian rannikkosademetsiä korvaten ne eukalyptusplantaaseilla. Tämä tuskin on poissuljettu vaihtoehto tulevaisuudessakaan, mikäli plantaaseilta ei jostain syystä tule tarpeeksi puuta. Näinhän on käynyt esimerkiksi Indonesiassa, missä UPM-Kymmenen yhteistyökumppani APRIL hakkaa sademetsiä plantaasipuiden hakkuukypsyyttä odotellessa (Lisätietoja www.maanystavat.fi/upm).

Eukalyptusplantaasit itsessään eivät nekään ole ongelmattomia. Niitä ei pidä erehtyä luulemaan metsiksi, vaikka niissä kasvaakin puita. Kun seudun alkuperäisissä atlanttisissa sademetsissä kasvaa yli 240 puulajia, niin plantaaseilla on vain yhtä puulajia eikä juuri mitään muitakaan kasveja tai eläimiä. Tämä varmistamiseksi plantaaseilla käytetään runsaasti erilaisia myrkkyjä, jonka seurauksena alueen joet ovat saastuneet. Eukalyptuspuilla on myös erittäin suuri veden tarve kuten paperitehtaallakin. Tämä on heikentänyt juomaveden laatua ja määrää sekä
vahingoittanut kalastusta ja aiheuttanut ympäröivien maiden kuivumista. Tässäkään ei ole mitään ainutlaatuista, sillä esimerkiksi Thaimaassa Stora Enson osaomistuksessa olevan Advance Agron käyttämät eukalyptusviljelmät ovat alentaneet pohjaveden tasoa ja köyhdyttäneet maaperää. Tämä on Maailman sademtesäliikkeen (World Rainforest Movement) tutkijan Chris Langin mukaan
ajanut monet alueen maanviljelijöistä ahdinkoon. Brasiliassa vaikeuksiin ovat joutuneet entiset vuokraviljelijät, joita on häädetty plantaasien tieltä.

Mihin tätä kaikkea sellua sitten tarvitaan? Mitään paikallisia tarpeita tehdas ei ainakaan tyydytä, sillä jo nykyisin 97 prosenttia Aracruzin tuottamasta
sellusta menee vientiin. Tärkeimmät vientikohteet ovat Eurooppa ja Pohjois-Amerikka. Yli puolet sellusta käytetään pehmytpapereiden tuotantoon. Yhtiön edustaja toi selvityksen julkistamistilaisuudessa esille, kuinka tärkeää on, että saadaan hygieenistä neitseellistä raaka-ainetta nenäliinojen, vessapaperien ja kuukautissuojien valmistamiseen. Itse olen kuitenkin ilman hygieenisiä ongelmia pyyhkinyt niin nenäni kuin alapäänikin uusiopaperilla.

On kyse kulutusvalinnoistamme. Jos kaikkien maapallon asukkaiden paperinkulutus kohoaisi suomalaisten tasolle, maapallon paperinkulutus nelinkertaistuisi. Tämä tietäisi entistä enemmän eukalyptusplantaaseja sekä sademetsien ja boreaalisten luonnonmetsien hakkuita. Yksinomaan Brasiliassa metsäsektori on esittänyt plantaasien määrän lisäämistä viidestä miljoonasta hehtaarista yhteentoista miljoonaan seuraavan kymmenen vuoden aikana. Mikäli ei halua olla mukana tässä kehityksessä, voi tutustua erilaisiin keinoihin vähentää henkilökohtaista paperinkulutusta webbiosoitteessa www.maanystavat.fi/paperi.

Kirjoittaja Jan Kunnas on Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan ohjausryhmässä Maan ystävien edustajana.


TIEDOTUSVÄLINEILLE
Helsinki 09.10.2003

Kutsu

Viennillä vihreä aavikko – Aracruz Celulosen tapaus Brasiliassa -tutkimuksen julkistamistilaisuuteen

Keskiviikkona 15.10.2003 klo 11 Hotelli Arthurin kokoustilat,Vuorikatu 19

Tervetuloa Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan julkistamistilaisuuteen, jossa julkaistaan brasilialaisen kansalaisjärjestön FASE-ES:n tekemä tutkimus mm. suomalaisten laitetoimittajien varustaman maailman suurimman valkaistua eukalyptussellua valmistavan Aracruz Celulosen tehtaan ja eukalyptusplantaasien ympäristö- ja sosiaalisista vaikutuksista otsikolla Viennillä vihreä aavikko – Aracruz Celulosen tapaus Brasiliassa, ruotsiksi Gröna öknar med export - Fallet Aracruz Celulose i Brasilien. Kampanjan julkaisema tutkimus ilmestyy siis sekä suomeksi että ruotsiksi, Brasiliassa myös portugaliksi ja englanniksi. Tutkimusta voi tilata kampanjatoimistosta, ks. Yhteystiedot, tai ladata sen PDF-versio kampanjan internetsivuilta kohdasta Materiaalit julkistamispäivän jälkeen.

Tilaisuudessa ovat läsnä tutkimuksen toinen kirjoittaja, Aracruz Celulosen kotiosavaltiossa Espírito Santossa toimivan FASE-ES:n koordinaattori Marcelo Calazans Soares ja Bahian osavaltiossa toimivan CEPEDES-järjestön koordinaattori Melquiades Spinola Oliveira. Suomalais-ruotsalainen Stora Enso on Aracruz Celulosen kanssa omistamansa Veracel Celulose-yhtiön kautta rakentamassa Bahian Eunápolikseen 900 000 tonnin sellutehdasta. Kampanjan teettämä tutkimus kertoo syyt, miksi paikalliset ihmiset ja kansalaisjärjestöt vastustavat myös tätä Stora Enson hanketta.

Brasiliassa suurten sellutehtaiden suurin ongelma on jatkuvasti laajenevat valtavat eukalyptusplantaasit, jotka vievät elinkeinot ja tuhoavat ympäristön alueen maanviljelijöiltä. Aracruz Celulose on myös tunnettu saastuttaja, ja sen plantaaseilla ja tehtaalla on tapahtunut monta työntekijöiden hengen tai terveyden vienyttä onnettomuutta. Aracruz Celulose onkin nyt osavaltioparlamentin ihmisoikeuskomitean tutkittavana. Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja haluaa tällä tutkimuksella saattaa suomalaisten tietoon, mitä vastuuton vienninedistäminen saa aikaan. Aracruzin laitetoimitukset ovat kansallisten vientiluottojen ja -takuiden turvaamia, mutta nämä tuet ovat Suomessa salaisia eikä niissä ole vieläkään riittäviä ympäristöstandardeja eikä lainkaan ihmisoikeusstandardeja.

Lisätietoja ja haastattelupyynnöt: Koordinaattori Tove Selin, puh: 09-22808226, 041- 5100616 ja sähköposti tove.selin@sll.fi.



Tiedote 05.08.2003:

Helsingin hallinto-oikeuden päätös:

Finnveran perusteltava vientitakuupäätösten salailuaan

Helsingin hallinto-oikeus teki 23.06.03 päätöksen, jonka mukaan se kumoaa Finnveran 27.3.2002 päätöksen olla antamatta Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan tutkijalle vientitakuiden ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arviointiin liittyviä päätöksentekoaineistoja, ja ottamatta asiaa enemmälti ratkaistavakseen, palautti asian Finnvera Oyj:lle uudelleen käsiteltäväksi.

Perusteluissaan Helsingin hallinto-oikeus huomauttaa ensinnäkin, että julkisuuslaki koskee myös asiakirjoja, jotka ovat syntyneet ennen uuden vientitakuulain (422/2001) voimaantuloa 1.7.2001, toisin kuin yhtiö oli kirjeessään vientiluottokampanjalle väittänyt. Hallinto-oikeus vaatii uudelleen käsittelyä, koska antamassaan päätöksessä Finnvera Oyj ei ollut yksilöinyt niitä asiakirjoja, jotka on katsottu salassapidettäväksi eikä sitä, millä perusteeella mikin niistä ja miltä osin kuuluisi salassapitävyyden piiriin. Lain mukaan (443/1998 ja 621/1999) salasapidon piiriin kuuluvat vain liike- ja ammattisalaisuudet sekä asiakkaan taloudellista asemaa tai henkilökohtaisia oloja koskevat seikat. Kampanjan tekemän valituksen mukaan ei tieto hankkeiden saamasta vientituesta eivätkä niiden ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset kuulu salassapidon piiriin. Näiltä osin asia siis jäi toistaiseksi ratkaisematta.

Kampanja odottaa nyt Finnveralta uutta päätöstä, jossa se tarkemmin yksilöi salassa pidettävät osiot asianomaisissa asiakirjoissa ja muilta osin julkistaa pyydetyt asiakirjat kampanjan käyttöön.

Lisätiedot: Kampanjakoordinaattori Tove Selin, Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja, puh: 09-22808226 ja 041-5100616, sähköposti tove.selin@sll.fi.



Tiedote 04.08.2003

Eukalyptusplantaasit vievät elinkeinon ja terveyden

Kesäkuun lopussa kokoontui Brasiliassa Bahian osavaltiossa Porto Seguron kaupungissa joukko paikallisia ja kansallisia kansalaisjärjestöjä ja kansanliikkeitä keskustelemaan laajojen yksilajisten eukalyptusplantaasien vakavista ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksista. Suomalais-ruotsalainen Stora Enso on aikeissa rakentaa tälle alueelle näihin plantaaseihin perustuvan sellutehtaan, ja suomalaisyritykset ovat varustaneet ja vientiluottolaitokset rahoittaneet alueella jo 30 vuotta toimineen Aracruz Celulosen sellutehtaan, jolla myös on laajat tuhoisat eukalyptusplantaasit kolmessa osavaltiossa Bahiassa, Espirito Santossa ja Rio de Janierossa.

Kampanjakoordinaattori Tove Selin osallistui kokoukseen ja vieraili plantaaseilla ja tehdasalueilla, jolloin hän omin silmin näki tämän karmean Vihreän Aavikon, yksilajisten eukalyptusplantaasien, ympäristövaikutuksia sekä tapasi plantaasien poisajamia yhteisöjä.

Seuraavassa kokouksen hyväksymä Porto Seguron julistus, jossa on viesti myös suomalaisille rahoittajille, tavarantoimittajille ja investoijille. Julistus luovutettiin presidentti Luis Inacio Lula da Silvalle 2.7. Maattomien likeen tapaamisessa.

Kesäterveisin

Tove Selin
kampanjakoordinaattori
Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja




Porto Seguron Julistus

Brasiliassa, Porto Seguron kaupungissa pidetyn II kansallisen Vihreän Aavikon vastaisen verkoston kokouksen julistus

Me quilombojen*, tupinikim-, pataxo- ja guarani-intiaanien, kalastajien ja maanviljelijäyhteisöjen sekä kymmenien järjestöjen edustajat, jotka osallistuivat toiseen kansalliseen Vihreän Aavikon vastaisen verkoston kokoukseen Porto Segurossa Brasiliassa kesäkuun lopussa 2003, olemme allekirjoittaneet tämän julistuksen. Liike kamppailee yksilajisten eukalyptuspuuplantaasien, joita käytetään sellun ja puuhiilen tuotantoon, laajenemista vastaan Espirito Santon (ES), Bahian (BA), Rio de Janeiron (RJ) ja Minas Geraisin (MG) osavaltioissa Brasiliassa. Liike vastustaa vientiin suuntautuneen maatalousteollisen tuotannon aiheuttamia vakavia kielteisiä taloudellisia, kulttuurisia ja ympäristösosiaalisia vaikutuksia.

Neljän viime vuosikymmenen aikana tämä tuotanto on tuhonnut paikallisyhteisöjen elämäntapaa. Metsäteollisuussektorin yhtiöt jatkavat maiden valloittamista ja ne ovat aiheuttaneet maaltamuuton, joka on johtanut yhteisöjen hajoamiseen. Näillä alueilla joet ovat vahingoittuneet saasteista, jotka johtuvat laajalle levinneistä kasvimyrkyistä, ja laajoihin plantaaseihin liittyvästä kuivumisesta, joka on vahingoittanut kalastusta sekä heikentänyt juomaveden laatua ja määrää. Aracruz Celulose-yhtiö johti Doce-joen toisaalle varmistaakseen tuhlailevan 248 000 kuutiometrin päivittäisen vedenkulutuksensa, ilmaiseksi, sellutehtaassaan.

Tällä kehitysdiskurssillaan yhtiöt ovat aiheuttaneet valtavan työläisten muuton etsimään heille luvattuja työpaikkoja. Tänään siellä onkin tuhansia entisiä työntekijöitä, joista monet ovat vammautuneet epäterveelisistä työoloista tai ovat irtisanotut voimakkaasta automatisointi- ja ulkoistamisprosessista johtuen. Yksilajisten eukalyptuspuuplantaasien keskellä elävät ihmiset, jotka vastustavat niitä, ovat menettämässä kuttuurisen identiteettinsä ja hyvinvointinsa ja he kirjaimellisesti kärsivät syvästä eristyksestä. Tämän epäinhimillisen hankkeen vastustajia yritetään ostaa yhtiöiden puolelle tai jopa uhataan tappaa.

Valitettavasti valtio on ollut yhtiöiden toimien rikoskumppanina. Jo neljän vuosikymmenen ajan se on myöntänyt lainoja kansallisen taloudelisen ja sosiaalisen kehityksen pankin (BNDES) kautta sekä laittomia lupia plantaaseille – kunnioittamatta edes pysyviä luonnonsuojelualueita – ja sellutehtaille, joista yksi on rakennettu intiaanikylän paikalle. Lisäksi vientiyritykset ovat velkaa sosiaaliturvarahastolle (INSS portugaliksi) ja ne hyötyvät ns. Kandirin laista, joka on johtanut dramaattiseen tilanteeseen mm. Espirito Santon osalvaltiossa, jossa osavaltion hallinto on yli 100 miljoonaa realia (n. 30 milj. euroa) velkaa arvonlisäveropalautuksia (ICMS) Aracruz Celuloselle. Samaan aikaan valtio ei ole jättänyt paikallisyhteisölle lainkaan valinnanvaraa: sitä vastoin se osoittaa yhä enenevissä määrin rikoskumppanuutta yhtiön kanssa sosiaalisen vastuunsa kustannuksella, ja tämän tyhjiön puitteissa yhtiöt ovat ottaneet hoitaakseen joitain valtion toimintoja luoden kieroutuneen riippuvuussuhteen ja hajoittaen paikallisyhteisöjen sosiaaliset järjestelmät.

Alla olevat järjestöt ovat sitä mieltä, että näiden kaikkien ongelmien seuraukset johtuvat nykyisestä keskushallituksen ja kansainvälisten järjestöjen ajamasta ja rahoittamasta kehitysmallista, jonka ainoa tarkoitus on hyötyä rahoituksesta paikallisväestön elämäntavan kustannuksella.

Yrityksen korjata näiden kieroituneiden yhtiöstrategioiden aiheuttamaa vahinkoa, muun muassa monenkeskisen FSC –metsäsertifoinoinnin (Forest Stewardship Council) tuominen yksilajisten puuplantaasien kestävän hoidon vihreäksi merkiksi eivät ole onnistuneet muuttamaan kielteisen kehityksen suuntaa, ja mitä pahinta, ovat olleet riittämättömiä uudistamaan maatalousteollista mallia. Viittamme äskettäiseen julkaisuun, jonka Vihreän Aavikon vastaisen verkoston tutkijat tekivät, joka osoittaa jatkuvaa Plantar- ja V&M Florestal –yhtiöiden kestävien toimintojen puutetta Minas Geraisin osavaltiossa sijaitsevilla eukalyptusplantaaseillaan, jotka FSC sertifioi.

Lisäksi verkosto ilmaisee vastustustavansa ns. puhtaan kehityksen mekanismien käyttöönottoa näiden samojen yhtiöiden laajoilla plantaaseilla, koska sen mielestä tällainen mekanismi jatkaa Pohjoisen maiden suosimista, sillä niiden ei tarvitsisi silloin vähentää kasvihuoneilmiön kiihtymistä aiheuttavia saastepäästöjään, ja koska lisäämällä plantaasien maa-alaa puhtaan kehityksen mekanismi pahentaa Etelän ihmisten köyhtymistä.

Väitämme, että maatalousteollisten investointien ja keskushallituksen Nälkä nollaan –ohjelman välillä on ristiriita. Toisaalta suuret investoinnit, kuten (Stora Enson ja Aracruz Celulosen omistama) Veracel Celulosen suunnitelmat rakentaa sellutehdas Bahiaan, suosivat edelleen yksilajisia puuplantaaseja, joiden tuotanto suuntautuu pääosin vientiin rikkaisiin maihin ja jotka luovat hyvin vähän työpaikkoja, laillistavat laajamittaisen maanomistuksen estäen maauudistusta ja lisäten maaltamuuttoa ja tuhansien perheiden epätoivoa, joille ei jää maata eikä elinkeinoa. Toisaalta maan hallitus on aloittanut Nälkä nollaan –ohjelman, jolla pyritään lisäämään ruuantuotantoa tilanteessa, jossa hedelmällisin maa menee edelleen puuplantaaseille. Makrotaloudellisen politiikan päämääriä ei voida saavuttaa uhraamalla elinolot, terveys, työpaikat ja niiden yhteisöjen elämäntapa, jotka tarvitsevat vettä, kaloja ja metsästystä välttääkseen ajatumasta kasvavaan suurkaupunkien työttömien joukkioon.

Ei riitä, että keksitään väliaikaisia keinoja päästä ulos nykyisestä talousmallista. Nykyinen malli, joka pyörii jatkuvan pääoman kasvun ja rajoittamattoman kulutuksen ympärillä, pitää muuttaa radikaalisti. On otettava toinen tie, toisenlainen kehitysmalli jossa ihmiset – miehet ja naiset – yhdessä ovat keskeisellä sijalla muutettaessa tapaa, kuinka planeettamme luonnonvaroja käytetään. Tietoisena nykyisen mallin kestämättömyydestä Vihreän Aavikon vastaisessa verkostossa mukana olevat järjestöt ja yhteisöt ovat suunnitelleet ja toteuttaneet uusia tuotannollisia kokeiluja, jotka arvostavat biodiversiteettiä ja paikallista tietämystä ja ovat siten rakentuneet erilaiselle suhteelle ympäristöön.

Tämän piirtämämme dramaattisen ja kestämättömän ympäristösosiaalisen kuvan, joka vaikuttaa suoraan tuhansiin ihmisiin, edessä me alla olevat yhteisöt ja järjestöt emme hyväksy metsäteollisuussektorin esitystä lisätä plantaasien määrää viidestä 11:een miljoonaan hehtaariin seuraavan kymmenen vuoden aikana. Lisäksi olemme sitä mieltä, että seuraavan hallituksen monivuotisen talouspoliittisen suunnitelman valmistelussa NOPEAKASVUISTEN YKSILAJISTEN PUUPLANTAASIEN LAAJENEMISEN JÄÄDYTTÄMINEN BRASILIASSA on erittäin kiirellinen tehtävä.

Porto Segurossa 29. kesäkuuta 2003

Allekirjoittajat:

FASE-ES Victoria (ES) – SINDIPETRO São Mattes (ES) – MST (Maattomien liike) – MPA (Pienviljelijöiden liike) – Movimento Quilombola São Mateus (ES) – Associação Remanescentes Quilombos Conceição da Barra (ES) – CDDH Teixeira de Freitas (BA) – APEDEMA Río de Janeiro (RJ) – STR São Mateus y Jaguaré (ES) – MDPS Puerto Seguro (BA) – SINDEC Teixeira de Freitas (BA) – STR Itanhém (BA) – AGB Victoria (ES) – APESCA São Mateus (ES) – EFA Montanha (ES) – PT (Työväenpuolue) São Mateus (ES) – EFA Bley São Gabriel da Palha (ES) – FASB Teixeira de Freitas (BA) – CEPEDES (ympäristöjärjestö) Eunápolis (BA) – AGB Río de Janeiro (RJ) – Grupo do Jongo São Mateus (ES) – STR Belmonte (BA) – STR Eunápolis (BA) – CIMI Aracruz (ES) – Proyecto Semear Eunápolis (BA) – Terra Viva Itamarajú (BA) – STR Teixeira de Freitas (BA) – SINTERP Eunápolis (BA) – STR Curvelo (MG) – CEDEFES Bello Horizonte (MG) – CPT Bello Horizonte (MG) – Gambá Salvador (BA) – Rede Mata Atlântica – Oásis da Luz Eunápolis (BA) – Kansanedustaja Guillherme Menezes (BA) – Osavaltion varaedustaja Claudio Vereza (ES) – Kansanedustajan avustaja Iriny Lopes (ES) – Aldeia Guarani Aracruz (ES) – Comissão de Meio Ambiente CUT (keskusammattijärjestön ympäristökomitea) Río de Janeiro (RJ) – STR Mucuri (BA) – STR São Gabriel da Palha (ES) – CUT/BA Eunápolis (BA) – Sindicato dos Vigilantes Eunápolis (BA) – Flora Brasil Puerto Seguro (BA) – Frente de Resistência Pataxó Monte Pascoal (BA) – P. Amigo Tartaruga Puerto Seguro (BA) – EFA Boa Esperança (ES) – CIMI Eunápolis (BA) – Missionárias Comboianas Aracruz (ES) – FASE Nacional Río de Janeiro (RJ).

* Quilombo-sana viittaa afrobrasilialaisiin entisiin orjiin, joiden esi-isät pakenivat isänniltään metsiin ja maaseudulle ennen orjuuden lakkauttamista v. 1888.




Tiedote 19.05.2003

Paikalliset ihmiset suuryhtiöiden panttivankeina Brasiliassa
- Stora Enson investointipäätös Brasiliassa ei mikään ympäristöteko

Metsäyhtiö Stora Enso teki toukokuun 8. päivä yhdessä brasilialaisen Aracruz Celulosen kanssa päätöksen rakentaa Veracelin sellutehtaan Brasiliaan Bahian osavaltioon. Tehtaan sellukapasiteetti on 900 000 tonnia ja raaka-aine tulee laajoilta eukalyptuspelloilta. Stora Enso mainosti hanketta ympäristötekona, mutta paikalliset ihmiset ovat asiasta täysin eri mieltä.

Brasilialainen kansalaisjärjestö Alert against the Green Desert Movement julkaisi 14.5.2003 tiedotteen, jossa se kertoi, kuinka paljon Aracruz Celulose oli rahoittanut viimevuotista vaalikampanjaa Brasiliassa: lähes 5 miljoonalla realilla (noin 500 000 eurolla)! Muut suuret yhtiöt (kuten suomalaisten varustama Bahia Sul Celulosen sellutehdas) käyttivät kampanjointiin tästä vain kymmenesosan. Näin turvattiin yhtiölle myönteisten ehdokkaiden valinta päättäviin elimiin. Niinpä yhtiö on pystynyt tekemään tehdasosavaltiostaan Espirito Santosta täysin mieleisensä laajoine puupeltoineen, tehokkaine tuotantolinjoineen, suurine sataminen, teineen ja lentokenttineen. Paikalliset ihmiset ovat sen sijaan menettäneet maansa, kotinsa, toimeentulonsa ja joskus myös terveytensä tai henkensä tämän kehityksen uhrina.  "Vaadimme vaalien julkista rahoitusta, jotteivät ihmiset olisi suuryhtöiden panttivankeja!" , tiedotteessa sanotaan.

Vain päivää ennen investointipäätöstä, 7. toukokuuta Espirito Santon paikallisparlamentin ihmisoikeuskomiteassa oli kuuleminen osavaltion eukalyptusplantaasien ympäristö- ja sosiaalisista vaikutuksista. Tilaisuudessa puhui viisi todistajaa, mm. Aracruzin sellutehtaassa vammautunut entinen työntekijä, joiden tilanne on todella lohduton. Todistajat kertoivat mm. eukalyptuspelloilla käytettävien kasvimyrkkyjen vaikutuksista pienviljelmiin. Afrobrasialaiset quilombolat ja guarani-intiaanit syyttivät puolestaan tehdasta maidensa varastamisesta. Aracruz Celulosen edustajat eivät tietenkään vaivautuneet paikalle. Ihmisoikeuskomitea päätti kuulemisen jälkeen asettaa työryhmän tutkimaan esitetyt syytökset.

Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja vaatii, että Veracelin sellutehtaan mahdollisten rahoittajien, Euroopan ja Pohjoismaiden invesotintipankkien on tehtävä kattava ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arviointi ennen rahoituspäätöstään. Nykytiedoilla rahoitukselle ei ole kestäviä edellytyksiä.

Lisätiedot: - Kampanjakoordinaattori Tove Selin, puh. ( 09) 228 08 226, s-posti: tove.selin@sll.fi - Brasiliassa FASE-ES, fasees@terra.com.br (koordinaattori Marcelo Calazans)



Tiedote 31.03.2003

Stora Enson tehtävä YVA ennen investointipäätöstään Brasiliaan

Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja vaatii metsäyhtiö Stora Ensoa tekemään kunnollisen ja kattavan ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnin, ennen kuin yhtiö tekee päätöksen sellutehtaan rakentamisesta Brasiliaan Bahian osavaltioon. Edellinen YVA tehtiin alueella kahdeksan vuotta sitten, eikä se enää ole pätevä. Stora Enso omistaa yhdessä Aracruz Cellulose -yhtiön kanssa Veracel-yhtiön, jolla on jo mittavat eukalyptusplantaasit alueella.

Eukalyptusplantaasit aiheuttavat merkittäviä ympäristö- ja sosiaalisia ongelmia paikallisille ihmisille ja luonnolle. Brasiliassa onkin syntynyt kansanliike nimeltä Vihreä aavikko, joka viittaa biodiversiteetiltään köyhiin eukalyptusplantaaseihin. Brasilian, myös Veracelin, plantaasit on perustettu kiistanalaisille maille, joita vaaditaan mm. maattomien maatyöläisten käyttöön. Myös plantaasiksi muutettujen metsien käyttö aiheuttaa kiistoja, kun monilajinen sademetsä muuttuu yksilajiseksi plantaasiksi, josta ei enää saa samoja metsätuotteita kuin ennen. Tästä kärsivät erityisesti alueen alkuperäiskansat eli intiaanit.

Tammikuun lopussa Aracruz-yhtiön plantaaseilta pidätettiin viisi alueen afrikkalaisperäisen väestön quilombolojen edustajaa, jotka olivat keränneet eukalyptuksen korjuutähteitä puuhiilen ja maniokan tuotantoon. Quilombolat elävät eristyneenä Aracruzin plantaasien keskellä ja he ovat riippuvaisia näistä tähteistä, sillä Aracruz varasti heidän maansa 1970-luvulla. Stora Enson plantaaseilla korjuutähteet jätetään maahan kuulemma lannoitteeksi, joten niitäkään eivät paikalliset voi hyödyntää. Bahiassa toimiva kansalaisjärjestö Cepedes syyttää myös Veracelia maiden varastamisesta.

Stora Enson investointi ei todellakan olisi ainoa laatuaan Brasiliassa, vaan siellä on meneillään useita sellu- ja paperitehdashankkeita. Kysymys kuuluukin, onko meillä Pohjoisessa oikeutta tehdä Brasiliasta valtava puuntuotantotehdas, vai saavatko alueen ihmiset itse päättää elämästään ja ympäristöstään?

Lisätietoja:
Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan koordinaattori Tove Selin, puh: 09-22808226, sposti tove.selin@sll.fi, Brasiliassa Koordinaattori Marcelo Calazans (FASE/ES), sähköposti: fasees@terra.com.br




FINNWATCHIN LEHDISTÖTIEDOTE 08.03.2003

FinnWatch kysyy:

MIKSI WÄRTSILÄ OSALLISTUU VOIMALAHANKKEESEEN TANSANIASSA?

FinnWatch haluaa selvityksiä Wärtsilän osallisuudesta Tansaniassa toteutetussa
dieselvoimalahankkeessa. Yhtiön nimi on ollut esillä kansainvälisissä julkaisuissa, joissa
hanketta pidetään sekä vaikutuksiltaan että toteutustavaltaan erittäin kyseenalaisena.

Wärtsilän nimi kytketään malesialais-tansanialaiseen IPTL-yhtiöön (Independent
Power Tanzania Limited), jolle Wärtsilä Hollanti rakensi 100 megawatin dieselvoimalan Dar es Salaamiin. Pitkien kiistojen jälkeen generaattorit alkoivat käydä tammikuussa 2002. Voimalan käyttöaste jäi viime vuonna keskimäärin kahdeksaan prosenttiin. Laitoksen käytöstä ja huollosta vastaa Wärtsilä Tanzania Ltd. valtiollisen energiantuotanto- ja jakeluyhtiö Tanescon lukuun.

Tanesco on sitoutunut ostamaan sähkön hintaan 0,54 Yhdysvaltain dollaria kilowattitunti; hinta on
18-kertainen vesivoimaan verrattuna. Kalleimmillaan IPTL:n kilowattitunti maksoi viime vuonna
kuusi dollaria. Keniassa Wärtsilän vastaavan voimalan sähkö maksoi reilut kymmenen senttiä. IPTL käy kalliiksi Tansanian valtiolle ja Tanescolle: ne maksavat sille yhteensä noin 100 000 dollaria päivässä, tuottipa voimala sähköä tai ei. Toimilupa on myönnetty 20 vuodeksi.

Saamiensa tietojen perusteella FinnWatch on huolissaan Wärtsilän osallistumisesta tähän hankkeeseen ainakin kolmesta syystä. Hankkeen yhtäältä sosiaaliset ja toisaalta kansantaloudelliset vaikutukset ovat kyseenalaiset. Kolmanneksi, malesialais-tansanialaista IPTL:ää kiusaavat syytökset
korruptiosta ja ylihinnoittelusta.Nykyehdoin IPTL:lle kanavoituisi lähes neljännes Tansanian velkahelpotuksista 20 vuodessa.IPTL:n voimala on maan ensimmäinen yksityinen energiahanke, mikä liittyy myös maan energiasektorin yksityistämissuunnitelmiin.

Wärtsilä-konsernin mukaan sen arvoja ovat avoimuus, rehellisyys ja kunnioitus, joilla yhtiö haluaa luoda taloudellista toimeliaisuutta. Suomesta on ulkomailla kuva lahjomattomana maana.

FinnWatch vaatii tapauksen perinpohjaista selvittämistä sekä Wärtsilältä että valtiorahoittajalta.

Voimalahanke nielee köyhyyden vähentämisen ja velkahelpotusten kanssa painivan Tansanian budjetista lähes 40 miljoonaa dollaria vuodessa - enemmän kuin Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteenlasketun vuotuisen 2002-03 budjettituen (25,5 milj. dollaria). Viime vuonna Suomen budjettituki oli n. 1,9 miljoonaa USD. Maan Suomesta saama koko kehitysapu oli 15,5 miljoonaa dollaria vuonna 2001 ja viime vuonna samaa suuruusluokkaa.

Lisätiedot:
Koordinaattori Eeva Simola, (09) 877 50121, 044 574 4744, eeva.simola@finnwatch.org

FinnWatch seuraa ja tutkii suomalaisten yritysten toimintaa kehitys- ja siirtymätalousmaissa ihmis- ja ay-oikeuksien, ympäristön ja sosiaalisen kehityksen kannalta. Toimimme sekä oma-aloitteisesti että muihin reagoiden. Haluamme myös herättää keskustelua tärkeiksi arvioimistamme aiheista. Vientiluottokampanja on mukana Finnwatch-hankkeessa.



Tiedote 4.2.2003

Suomalaisrahoitteisen Indorayonin viskoositehtaan avaamista vastustetaan

Saksalaiset kirkolliset järjestöt United Evangelical Mission (UEM) ja Misereor (Saksan diakoniatyö) yhdessä indonesialaisten Watch Indonesian ja INFIDin kanssa ovat viime viikolla vedonneet Indonesian presidenttiin Megawati Sukarnoputriin, jotta Indonesian hallitus ei avaisi uudelleen saastuttavaa Indorayonin viskoositehdasta Sumatralla.
PT Inti Indorayon Utaman tehdas Porsean kaupungissa Sumatralla on vahvasti suomalaisten rakentama ja rahoittama. Tehtaassa on Rauma Repolan toimittamat pesu- ja valkaisukoneet ja sen raaka-aine tulee osin Jaakko Pöyry Consultingin perustamilta mäntyplantaaseilta, joihin Suomen Vientiluotto Oy antoi heinäkuussa 1989 14 miljoonan markan (n 2,3 milj euroa) kehitysyhteistyövaroin tuetun korkotukiluoton. Tehtaan omistaa suomalaisen UPM-Kymmenen yhteistyökumppani APRIL-yhtiö.
Tehdas on kuuluisa saastuttaja, joka ennen sulkemistaan vuonna1999 laski puhdistamattomat jätevetensä suoraan alueen suurimpaan makeanvedenaltaaseen Toba-järveen sekä saastutti alueen ilman. Saasteiden todettiin tutkimuksissa aiheuttaneen paikalisille batak-kansaan kuuluville ihmisille ihosairauksia, hengitysvaikeuksia ja hermostollisia vahinkoja. Hakkuut, myös luonnonmetsissä, ovat puolestaan aiheuttaneet maanvyörymiä, vesikierron häiriöitä ja luonnonympäristön tuhoutumista. Tehtaan uudelleen avaaminen jatkaisi paikallisten ihmisten ja luonnon kärsimyksiä.
Vuonna 2000 Indonesian ympäristöministeriö suositteli tehtaan lopullista sulkemista, mutta marraskuussa 2002 Indonesian hallitus salli sen avaamiseen jälleen. Siitä lähtien paikalliset batakit ovat kiivaasti vastustaneet hanketta ja ottaneet yhteen paikallisen poliisin kanssa. Mellakoiden seurauksena 16 mielenosoittajaa vangittiin.
Vetoomuksessaan järjestöt vaativat konfliktin rauhanomaista ratkaisua ja vangittuna olevien batakien vapauttamista tai asiallista kohtelua, kuten lakiavun ja terveyspalvelujen tarjoamista. Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja yhtyy vaatimuksiin ja perää suomalaisten asianosaisten vastuuta asiassa. Kansallisiin vientiluottoihin ja –takuisiin, myös ulkoministeriön hallinnoimiin korkotukiluottoihin, on saatava vastuullisuusmekanismit eli paikallisille ihmisille mahdollisuus vaatia korvauksia vahingollisista hankkeista. Sitovat ympäristö- ja sosiaaliset standardit estäisivät vastaisuudessa moisten katastrofien synnyn.

Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja

Lisätietoja Koordinaattori Tove Selin, puh.09-22808226. sposti: tove.selin@sll.fi




Tiedote 28.01.2003

Vientiluottokampanjan valitus Helsingin hallinto-oikeuteen

Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanjan valitus koskien Finnveran tukemien vientitakuuhankkeiden ympäristövaikutusten salailua siirtyi joulukuussa 2002 Helsingin hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus päätti, ettei asia kuulu heille vaan Helsingin hallinto-oikeudelle. Näinollen valituksen käsittelyaika pitenee eikä ratkaisua kauppa- ja teollisuusministeriötäkin kiusaavaan ongelmaan eli kysymykseen siitä, sovelletaanko vientitakuutoimintaan julkisuuslakia ja pitääkö vientitakuupäätösten ympäristövaikutusten arviointiraportit (YVA-raportti) julkistaa, saada ratkaisua vielä vähään aikaan.

Kampanja on luonnollisesti pettynyt viivästykseen ja ihmettelee, kuinka Finnveran salailupäätöksestään antamassaan valitusohjauksessa pyydettiin valittamaan Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kampanja ei siitä syystä tullut selvittäneeksi asiaa etukäteen.

Arvelujen mukaan asian kästtely kestää vielä 4-8 kuukautta ja ratkaistaneen vasta ensi syksyllä Helsingin hallinto-oikeuden ruuhkien vuoksi. Asian käsittelyä on ilmeisesti kuitenkin kiirehditty mm. kauppa- ja teollisuusministeriöstä. Nähtäväksi jää miten asia nyt etenee ja milloin saamme ratkaisun tähän polttavaan kysymykseen.